DSCN2351a

Minimalismi kuulostaa sisustustrendiltä, mutta yhä useammin sillä tarkoitetaan elämän yksinkertaistamista tavoittelevaa elämäntapaa. Minimalistista elämäntapaa harjoittavien ihmisten blogeja löytyy länsimaista useita ja niiden seuraajia sitäkin enemmän. Amerikassa tunnetuimpia ovat esimerkiksi Nicodemuksen ja Millburnin The Minimalists, Joshua Beckerin Becoming Minimalist ja Courtney Carverin Be More with Less. Suomeenkin on rantautunut muutamia minimalistiblogeja jo olemassa olleiden elämän yksinkertaistamista ja hidastamista vaalivien blogien rinnalle. Myös suuren suosion saaneen KonMari -siivousmenetelmän voi nähdä osana samaa ilmiötä.

Minimalistinen sisustustyyli sopii kyllä yhteen minimalismin kanssa, sillä tavaran karsiminen on yksi minimalismin keskeisimpiä piirteitä. Minimalistien mukaan kyse on kuitenkin paljon enemmästä. Ensisijaista on miettiä, mikä omassa elämässä on tärkeää. Sen jälkeen luovutaan kaikesta turhasta – kodissa, työssä, kehossa ja mielessä. Usein tämä tarkoittaa isoa siivousurakkaa, vaatekaapin yksinkertaistamista, ruokavalion tarkistamista ja meditoimista. Samalla aikaa vapautuu merkityksellisille ja arvokkaille asioille: perheelle, ystäville, harrastuksille ja mielekkäälle työlle. Tai ihan vain ajattelemiselle ja olemiselle, sillä minimalismissa kyseenalaistetaan myös jatkuva puuhastelu ja suorittaminen.

Vapaaehtoinen yksinkertaistaminen

Ajatus yksinkertaisemmasta elämäntavasta ei ole yksinomaan viime vuosikymmenten synnyttämä vastareaktio kulutuskulttuurille. Yksi aihepiirin klassikkokirjoista on Henry David Thoreau’n jo vuonna 1854 kirjoittama Walden. Thoreau kirjoitti kirjassaan yrityksestään elää metsämökissään yksin, yksinkertaisesti ja harkitusti. Kyse oli ennen kaikkea tietoisesta elämäntavasta, henkisestä kasvusta ja elämän merkityksellisyyden kokemuksesta. Yksinkertaista elämäntapaa onkin ylistetty niin antiikin filosofiassa kuin eri uskonnoissa ja hengellisissä suuntauksissa. Vapautumista maallisesta mammonasta ja kaikenlaisista egonpönkittämishankkeista on aina pidetty onnellisuuden ja mielenrauhan ehtona.

Minimalismi ammentaa sisältönsä tästä tuhatvuotisesta historiasta ja tarjoaa jatkumon muille samankaltaisille, länsimaista elämäntapaa ja kulutuskulttuuria vastustaville liikkeille.  Monet näistä ovat syntyneet Yhdysvalloissa, kulutuskulttuurin kehdossa. Esimerkiksi 1980-luvulla syntyi vapaaehtoisen yksinkertaistamisen liike, joka tunnetaan nimillä voluntary simplicity tai simple living -movement. Sen keskeisenä merkkiteoksena pidetään Duane Elginin vuonna 1981 julkaisemaa teosta Voluntary Simplicity. 1990-luvulla ryhdyttiin puhumaan downshiftauksesta, jota Suomessa kutsutaan elämän kohtuullistamiseksi tai leppoistamiseksi. Myös degrowth -liikkeessä edistetään yksinkertaisempaa elämäntapaa.

Kaikkien mainittujen oppien ytimessä on kulutuksen pienentäminen ja turhan tavaran karsiminen, mutta niistä löytyy vivahde-eroja. Downshifting on mielletty nimensä mukaisesti vauhdin hidastamiseksi ja siten yksinkertaistamisen kevytversioksi, joka liitetään useimmiten työnteon vähentämiseen. Degrowth taas on poliittinen liike, joka keskittyy elämäntavan vapaaehtoisen muutoksen lisäksi talousjärjestelmän ja yhteiskunnan muuttamiseen. Moni minimalisti hakee elämäntavalleen inspiraatiota myös tietoisesta läsnäolosta, zenistä, buddhalaisuudesta tai joogasta.

Kuinka vähän on tarpeeksi?

Kuinka niukasti minimalistin pitäisi elää? Joskus vaikuttaa siltä, että minimoimisessa on käynnissä kilpavarustelu: kuka onnistuu olemaan se askeettisin ja hyveellisin minimalistien kunkku. Onnistutko elämään viidelläkymmenellä tavaralla kymmenen neliön metsämökissä tai jopa reppu selässä maailmalla reissaten?

Aina mimimalismi ei kuitenkaan tarkoita askeettista, ankeaa tai teknologiavastaista erakkoelämää. Ei tarvitse olla kolmikymppinen, maailmalla matkusteleva sinkkumies voidakseen olla minimalisti, kuten Courtney Carver huomauttaa. Esimerkiksi Zen Habits -sivuston ylläpitäjällä Leo Babautalla on viisi lasta. Minimalismi taipuukin harjoittajansa mukaan. Tavaroita saa olla ja talonkin voi omistaa. Materian hankkiminen, omistaminen, järjesteleminen ja huoltaminen ei kuitenkaan saisi tuottaa enemmän huolta kuin iloa. Mitä iloa on suuresta asunnosta, jos veloista ja ylläpitokustannuksista selvitäksesi vietät kaiken ajan töissä?

Minimalisti töissä

Aiemmin downshiftaajia on etenkin Suomessa syytetty itsekkyydestä, maksavathan he työntekoa vähentäessään vähemmän veroja yhteiseen laariin (ks. Leppoista elämää). Minimalistit eivät kuitenkaan ole lopettamassa työntekoa. Sen sijaan minimalismin on tarkoitus mahdollistaa keskittyminen omiin kiinnostuksen kohteisiin (eli amerikkalaisittain intohimoihin) ja saada siitä myös palkkaa. Esimerkiksi Joshua Becker kirjoittaa blogissaan, kuinka tärkeää niin työnteko kuin sillä ansaittu raha ovat.

Työssään minimalistit haluavat miettiä tarkasti, mitä he haluavat työllänsä aikaansaada ja millaisia päämääriä palvella. Mielekkäässä työssä ei ole kyse vain oman itsen toteuttamisesta, vaan muiden ihmisten ja yhteiskunnan palvelemisesta mahdollisimman hyvin. Jos oma työ ei vastaa tällaisia kriteereitä, on aika miettiä muita vaihtoehtoja. Elämäntavan yksinkertaistaminen johtaakin usein uramuutoksiin, kun ei enää tarvitse hakeutua hyvin palkattuihin uraputkiin kustantaakseen elämäntyyliään tai tavoitellakseen statusta muiden silmissä. 

Kenestä on minimalistiksi?

Minimalisteja syytetään usein elitismistä, sillä minimalisti voi olla vain silloin, kun on varaa valita. Moni elää rahan tai muiden resurssien puutteessa minimalistisesti, mutta ei suinkaan vapaaehtoisesti.

Valittunakaan minimalistinen elämäntapa ei ole helppo. Esimerkiksi turhasta tavarasta ja tekemisestä luopuminen voi olla vuosikausien prosessi. Minimalistibloggaajat näyttäytyvät sankareina, jotka ovat onnistuneet tässä sinnikkyyttä ja luonnetta vaativassa taistossa. Ja tällähän moni heistä elääkin: jakamalla kokemuksiaan ja laatimalla erilaisia vinkkilistoja minimalistiseen elämään.

Vastassa ovat kuitenkin melkoiset voimat, sillä koko yhteiskuntamme on rakennettu kuluttamisen ja talouskasvun varaan. Kuvittelemme tekevämme yksilöllisiä kulutusvalintoja ja kiinnymme tavaroihin, vaikka käytännössä ostamme hyväksyntää, arvostusta ja statusta. Kysymys ei siis ole vain tavaran karsimisesta vaan siitä, millaisia ihmisiä olemme, haluamme ja voimme olla.

Muuttaako minimalismi maailmaa?

Vaikka minimalismi kyseenalaistaa kulutuskulttuuria, se ei ole degrowthin kaltainen poliittinen liike. Minimalistit tähtäävät muutokseen ensisijaisesti omassa elämäntavassaan. Tästä heitä myös kritisoidaan: muuttuuko maailma, kun karsit turhuuksia omasta elämästäsi?

Minimalistit ovat tietoisia kritiikistä ja lainaavat mielellään erästä tunnettua minimalistia, Gandhia: Be the change you want to see in the world. Tässä prosessissa kuluttamisen vähentäminen ja tavaran karsiminen ovat keinoja kasvattaa vapautta ja tehdä tilaa merkityksellisille asioille. Elämäntavan levitessä myös yhteiskunnan käytännöt alkavat vähitellen muuttua.

Materiaalista minimalismia, elämän rikkauden maksimointia.

Less is more.

***

Minimalistien blogeja:

http://www.becomingminimalist.com

http://zenhabits.net/

http://www.rowdykittens.com/

http://bemorewithless.com/

http://www.theminimalists.com/

https://minimalisminilo.wordpress.com/

http://minimalismi.fi/blogi/

https://paikkakaikelle.wordpress.com/

 

Muita lähteitä:

Sanburn, Josh (2015) Minimalist Living: When a Lot Less Is More. Time, March 12,2015.

http://time.com/3738202/minimalism-clutter-too-much-stuff/

Thoreau, Henry David (2010) Elämää metsässä. Kirjapaja. Alkuperäisteos vuodelta 1854.

Elgin, Duane (1981) Voluntary simplicity. Toward a life that is outwardly simple, inwardly rich.