Neljäs dialogilaboratorio kokoontui varhaisena maaliskuun aamuna keskustelemaan biotaloudesta. Biotalous on löyhä termi, jota käytetään vaihtelevin tavoin eri yhteyksissä. Siksi dialogimme tavoitteena oli rakentaa yhteistä ymmärrystä siitä, mitä biotalous tarkoittaa.
Tämän pohdintaan meillä oli koolla oiva porukka: LUKEn, SYKEn ja Helsingin yliopiston asiantuntijoita eri aloilta, alalla toimivan startup-yrityksen edustaja ja oman labratiimimme maallikoita.
”Biotalous on kaikkialla, nämä ruuat, jakkarat ja puurakentaminen”
Käynnistimme yhteisen ymmärryksen etsimisen pariporinoilla, joissa kysyttiin, mitä biotalous kullekin toi päällimmäisenä mieleen. Ja monenlaista se toikin: puurakentamista, maataloutta, 144 000 työpaikkaa metsätaloudessa, sellua ja paperia, tekstiilejä ja pakkausmateriaaleja, elintarviketeollisuutta, metsästystä ja kalastusta, hiilen seurantaa, parempaa tuottoa uusiutuvista raaka-aineista, hyvinvointia ja keskustapuolueen terminologiaa.
Tämä moninaisuus teki näkyväksi, ettemme jaa mitään yhtä ymmärrystä biotalouden merkityksistä ja sisällöstä. Biotalous on strategioissa ja politiikassa vilahteleva yleiskäsite ja kattotermi. Ruohonjuuritasolla puhutaan hakkuista, viljelystä, rakentamisesta ja retkeilystä. Jokaisella biotalouden sektorilla on omanlaisensa taloudelliset, ekologiset, kulttuuriset ja sosiaaliset haasteet ja mahdollisuudet.
Myös kontekstilla on merkitystä. Euroopassa biotalous tarkoittaa lähes pelkästään maataloutta, kun taas Pohjoismaissa termillä on oma, ympäristönäkökulmia ja metsätaloutta korostava merkityksensä. Täällä myös kalastuksen, matkailun ja luonnon virkistyskäytön ajatellaan kuuluvan biotalouteen. Voidaan puhua sinisestä, vihreästä ja keltaisesta taloudesta.
”Täytyykö kadunmiehen tai -naisen tietää sen enempää?”
Mihin yhteistä määritelmää siis tarvitaan, vai tarvitaanko? Biotalouden ymmärtäminen taloutena tarkoittaa, että kyse on myös rahasta ja numeroista. Elinkeinot kilpailevat keskenään, kun tukia ja euroja jaetaan. Talouden mittaamiseen tarvitaan yhteisiä määritelmiä ja sopimuksia, vaikka juuri virkistymisen kaltaisia asioita ja muita sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia on vaikea mitata. Talousulottuvuus korostuu biotaloudesta puhuttaessa, vaikka alun perin biotalous on ollut moniarvoinen käsite, jonka piti yhdistää sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat.
Suomessa metsäteollisuus on merkittävä biotalouden osa. Osallistujat pohtivat, onko metsäteollisuus lähtenyt aitoon monipuolistamiseen vai onko se edelleen matalan jalostusarvon perinteistä tuotantoa, jossa raaka-aineiden kulutus vain kasvaa. Tyydytään pölliin, vaikka teknologioita olisi myös korkean jalostusarvon tuotteisiin. Esimerkiksi nousi puurakentamisen puutteellinen arvoketju, jossa huonekalutehtaille kelpaavaa laatupuuta ei ole saatavilla. Markkinat kuitenkin vetävät sellua ja investoinnit sellutehtaisiin vievät tilaa monipuolistamiselta.
Biotaloutta on sekin, kuka päättää mitä metsissä kasvatetaan ja paljonko metsiä hakataan. Kestävämmän metsänhoidon portinvartijoina nähtiin metsänhoitoyhdistysten metsäneuvojat. Keskustelussa kysyttiin, tukeeko metsänhoitoyhdistysten neuvontaperinne monitavoitteisuutta ja onko jatkuvapeitteisen kasvatuksen suunnitelmien laatimiseen ja neuvontaan tarkoituksenmukaisia työvälineitä. Osa Suomen puolesta miljoonasta yksityisestä metsänomistajasta ei halua maksimaalista puuntuotantoa vaan monitavoitteisuutta, mutta saavatko se siihen tukea?
Biotalouden vaikutukset ja kestävyyden lisääminen puhuttivat osallistujia. Muutos kestävämpään tuotantoon ja liiketoimintaan vaatii paljon teknistä osaamista ja investointeja. Takana on jo valtava murros painopaperista pakkausmateriaaleihin ja biopolttoaineisiin. Myös kuluttajat pitäisi saada mukaan toimintamallien muutokseen. Arkielämässä on kuitenkin vaikea hahmottaa, mitä esimerkiksi jakkaran hankkiminen puisena tai muovisena tarkoittaa. Koska yhä suurempi osa kuluttajista haluaa yhdistää kuluttamiseen vastuullisuuden, niin tarvitaan monimutkaisia vaikutusketjuja avaavaa viestintää ja opetusta. Samaan aikaan tarvitaan myös keppejä, eli ohjauskeinoja ja säätelyä, sillä pelkkä tieto ja tahto ei aina saa aikaan muutosta.
***
Kiitämme osallistujia aktiivisesta osallistumisesta ja heittäytymisestä dialogiseen keskusteluun!
Voidessani auttaa ja olla hyödyksi muille
Yksi keskeisistä dialogitaidoista on rooleista luopuminen. Rooleista luopuminen on tärkeää, jotta dialogin osallistujat kykenevät kohtaamaan toisensa vailla ennakkoluuloja ja aidosti kuunnellen. Itseäni askarrutti, kuinka osaisin luopua työn mielekkyyttä työkseni tutkivan ja kouluttavan asiantuntijan roolista ja antautua keskusteluun vailla ennakko-oletuksia. Sainkin arvokasta kokemusta rooleihin liittyvästä sisäisestä dialogista, jota kävin mielessäni keskustelun aikana.
Keskustelussa syntyi jaettu käsitys siitä, ettei kokeilujen tuloksia ja tutkimustietoa hyödynnetä päätöksenteossa riittävästi. Valitsimme tämän näkökulmaksi, johon halusimme päästä syvemmälle. Mikä on tiedon hyödyntämisen yhtälöstä puuttuva palanen?
Kiitämme Aretaita matkasta dialogin maailmaan sekä tilojen tarjoamisesta Dialogilaboratoriolle.