Nukkuminen on työelämälle tärkeää. Ihannetyöntekijä nukkuu yönsä hyvin ja tulee virkeänä ja valppaana työpaikalle. Hänen suorituskykynsä on huipussaan, koska levänneet aivot ovat valmiina oppimiseen, ongelmanratkaisuun ja luoviin ajatuksiin.
Unettomuudesta sen sijaan seuraa ongelmia. Kansalaisten unenpuute ja uniongelmat uhkaavat heidän terveyttään, laskevat työtehoa ja aiheuttavat sairauspoissaoloja. Unettomuudella on täten merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.
Yllä kuvatut tapamme kuvata ja arvottaa nukkumista kantavat mukanaan työelämän ja talouden ihanteita, toteaa kulttuuritalouden professori Anu Valtonen nukkumisen, talouden ja työn yhteenkietoutumista käsittelevässä artikkelissaan. Valtosen tutkimus kuvaa, millaisia taloudellisia, kulttuurisia ja moraalisia merkityksiä nukkumiselle annetaan suhteessa työelämään.
Minkälainen asema nukkumiselle talouden ja työelämän käytännöissä sitten rakentuu? Onko uni tuhlausta vai tärkeä investointi tuottavuuteen? Millainen nukkuminen on normaalia ja millainen ei? Missä, milloin ja miten meidän on sallittua nukkua?
Ei ainakaan työpaikoilla, joiden materiaaliset järjestykset vastustavat nukkujaa, vastaa Valtonen. Aktiivinen työntekijä istuu, seisoo tai tekee. Makoilu puolestaan osoittaa passiivisuutta ja on siten epätoivottavaa. Päiväuniakin tosin otetaan, useimmiten salaa. Vaikka on niitä sellaisiakin työpaikkoja, joihin on järjestetty torkkuja varten erityisiä “rauhallista aistimaisemaa luovia” tiloja.
Nukkumisesta ja töissä nukkumisestakin voi tehdä bisnestä, toteaa Valtonen. Velvoite hyvin nukkumisesta ja oman suorituskyvyn ylläpitämisestä palvelee nousevaa uniteollisuutta, joka kehittää erilaisia tuotteita ja palveluita hyvän unen edistämiseen. Erilaisten kehoteknologioiden avulla on yhä helpompaa seurata, mitata ja hallita omaa untaan esimerkiksi älypuhelimen avulla. Päiväunet voi brändätä “tehotorkuiksi”, jolloin ne vaikuttavat löysäilyn sijaan järjevältä investoinnilta työkykyyn. Jos uni ei vain tule, meikeillä saa mukavasti peitettyä huonon nukkumisen aiheuttamat tummat silmänaluset. Ihannetyöntekijänhän täytyy nimittäin myös näyttää virkeältä ja nuorekkaalta.
Valtonen toteaa, että työelämää koskeva unipuhe keskittyy niin sanottuihin työelämän menestyjiin, kuten johtajiin ja muihin uraputkessa oleviin. Tämä on kiinnostavaa, sillä omassa lähipiirissämme unen kanssa tuntuvat painiskevan ihan jotkut muut, kuin suoriutumiskyvystään stressaava valkokaulusporukka. Sairaanhoitaja yrittää pysytellä virkeänä yövuoron loppuun, matkatyöläinen palautua jatkuvasta aikaerorasituksesta ja pienten lasten vanhempi rukoilee, että tämä yö selvittäisiin vain kolmella herätyksellä. Etenkin viimeistä ryhmää huvittavat uniongelmien ratkaisuun tyypillisesti tarjotut keinot: hiljennä makuuhuone, rauhoitu kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa, herää joka päivä samaan aikaan ja pidä säännöllinen unirytmi – ai niin, mutta eihän tämä ollutkaan vain minusta kiinni…
Vaan onhan se lohdullistakin, että kaikki uniongelmat eivät johdu työelämästä eikä kaikki nukkuminen (tai nukkumattomuus) asetu talouden kehyksiin. Onhan niitä, hyviä unia, oman kullan kuvia, höyrylaivoja ja junia…
Lähde:
Valtonen, Anu (2014). Talous nukkuu meissä. Kulttuurianalyysi nukkumisen, työn ja talouden yhteenkietoutumisesta. Sosiologia 1/14: 190–208.