Talouspuhe läpäisee tänä päivänä kaikki yhteiskuntamme osa-alueet. Taloudellisista argumenteista on tullut väistämättömiä tosiasioita, joilla voidaan oikeuttaa ja perustella melkein mitä tahansa. Myös päätöksentekoa ohjaa taloustiede numeroineen, kuten Elina Grundström toteaa kolumnissaan

DSCN2075

Edes numeroissa ja talousviisauksissa ei kuitenkaan ole kyse neutraaleista tosiasioista, vaan arvovalinnoista, päämääristä ja ideologioista. Viisas sanonta kuuluu, että yhteiskuntaa kuvaa parhaiten se, miten se pitää huolta heikoimmistaan. Etiikan ja inhimillisyyden sijaan talouspuheen läpäisemässä yhteiskunnassa on kuitenkin trendikkäämpää puhua siitä, mitä jää viivan alle. Esimerkiksi sote-uudistuksesta puhutaan julkisuudessa lähes yksinomaan talouden kielellä. Myös päivähoitoa ja lastensuojelua kuvataan taloudellisena investointina: kyse on tulevaisuuden veronmaksajista, joiden varhaisiällä hoitamatta jätetyt ongelmat kertautuvat ja aiheuttavat yhteiskunnalle jatkossa moninkertaisia kustannuksia.

Kuka haluaisi elää viivan alla -yhteiskunnassa esimerkiksi vanhuksena laitoshoidossa? On nimittäin vaikeaa löytää taloudellista argumenttia, jolla perustellaan jo elämäntyönsä tehneiden arvokas ja inhimillinen hoiva. Mikä on investoinnin panos-tuotos-suhde? Miten tehostaa tulosta?

Myös työelämässä talouspuhetta on vaikea välttää, koska taloudellisesta tehokkuudesta on tullut kaikenlaisten organisaatioiden tärkein tavoite. Työssämme on kuitenkin paljon ulottuvuuksia ja päämääriä, joihin tehokkuutta korostava mittauskulttuuri tai taloudelliset tunnusluvut eivät yllä. Tietotyössä laskutetut tunnit eivät aina kuvaa oivallusten tasoa, eivätkä poliisityössä siistimmät tilastot turvallisempaa yhteiskuntaa tai terveydenhuollosta säästyneet rahat terveempää kansakuntaa. Tunnit ja eurot on kuitenkin helppo pukea numeroiksi, kilpailuttaa keskenään ja tehdä sitten päätöksiä, jotka perustuvat ”tiukkoihin faktoihin”.

Toisaalta kaikki mitattavissa oleva ei välttämättä ole tärkeää. Niinkin voi käydä, että viivan alla näyttää hyvältä, mutta kukaan ei ehdi miettiä, mitä muita päämääriä työllä voisi edistää tai miten sen voisi tehdä laadukkaammin, luovemmin tai mielekkäämmin. Onneksi meillä on myös yhä enemmän ihmisiä ja yhteisöjä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa talouspuheen yksinvallan ja tavoitella muita, suurempia päämääriä.

”Not everything that counts can be counted; and not everything that can be counted counts.”       Albert Einstein

error