”Täällä täytyy juosta niin kovaa kuin vain pystyy pysyäkseen paikoillaan. Ja jos haluaa päästä jonnekin, täytyy juosta vielä kaksi kertaa niin kovaa.”

DSCN2412

Näin toteaa Ihmemaan Herttakuningatar Liisalle, heidän juostessa kovaa paikoillaan. Lainaus voisi yhtä hyvin kuvata työelämän oravanpyörää. Työpaikan säilymiseksi on työskenneltävä yhä tehokkaammin, uralla etenemisestä puhumattakaan. Kilpailullinen ja vaativa työelämän Ihmemaa on täynnä muutakin kummaa: järjettömyyttä, mielettömyyttä, epävarmuutta ja epäjärjestystä. 

Erilaiset metaforat eli kielikuvat ovat keskeinen osa ajattelua. Niiden avulla kiteytetään monimutkaisia asioita helpommin ymmärrettävään, konkreettiseen muotoon. Työelämän vertaaminen Ihmemaahan ei siksi ole pelkkä ajatusleikki. Sen avulla työelämää voidaan katsoa uudesta, kiehtovasta kulmasta.

Kirjassamme Työelämän toisinajattelijat käytämme Ihmemaa-vertausta kuvaamaan työelämän odotuksia, työntekijäihanteita ja yksilön vaikutusmahdollisuuksia työhönsä. Viittaamme kohtaukseen, jossa pieneksi kutistunut Liisa saa kaalimadolta sienen, jonka toinen puoli kasvattaa ja toinen kutistaa. Ihmesieni edustaa erilaisia vallitsevia kertomuksia ja käytäntöjä, jotka määrittävät, mistä työssämme on kyse ja millaisia meidän tulisi työntekijöinä olla.

Pää poikki!”

Työpaikkojen tehostamistoimet ja suoritusmittarit pitävät oravanpyörässä juoksijat kiireisinä. Ollaan kuin Valkoinen Kani, joka juoksee paikasta toiseen kelloaan vilkuillen ja hokien ”Kiire, kiire, en ehdi”. Eikä ihme, sillä tyly hallitsija Herttakuningatar ei siedä myöhästymisiä eikä virheitä. Sen sijaan hän huutaa ”Pää poikki!” pienimmästäkin kömmähdyksestä.

Tällaista pelolla johtamisen kulttuuria löytyy myös valitettavan monilta työpaikoilta, joissa giljotiinin virkaa suorittavat yt-neuvottelut. Ei siis ihme, jos työelämän Ihmemaassa moni kokee kutistuvansa pieneksi, helposti korvattavissa olevaksi koneiston osaksi vailla tilaa tai mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä.

Toisaalta työelämässä on myös toisenlaisia ihmesieniä, jotka kasvattavat työntekijöistä kaikkivoipia sankareita. Tällaisen sienen syöjä kuvittelee, että kaikki on mahdollista. Tarvitaan vain tehokasta itsensäjohtamista, erilaisia voimauttavia valmentajia, intohimoa ja suuria unelmia. Kutistavilla rajoitteilla ei näille Ihmemaan sankareille ole merkitystä.

Ääripäitä maistettuaan moni toivoisi haukkaavansa ihmesientä juuri sen verran, että palautuisi itsensä kokoiseksi.

”Olemme kaikki hulluja täällä”

Myös Lancasterin yliopiston professori Darren McCabe on havainnut Ihmemaa-vertauksen osuvuuden. Hän käyttää sitä metaforana organisaatioille ja näin tehdessään haastaa tunnetumpia organisaatiometaforia, joita Gareth Morgan esittää klassikkokirjassaan Images of Organization (1986). Näitä ovat esimerkiksi organisaatio koneena, aivoina, poliittisena järjestelmänä, kulttuurina, henkisenä vankilana tai alistamisvälineenä.

Vaikka Morganin metaforat tuovat esille erilaisia organisaatioelämän puolia, ne pohjautuvat McCaben mukaan yhteen ja samaan rationaaliseen malliin. Ne olettavat, että kunhan johtaminen on rationaalista – analysoidaan tilanne, harkitaan vaihtoehdot, suunnitellaan ja tehdään päätös – kaikki ongelmat ovat ratkottavissa.

McCaben mukaan rationaalinen organisaatio on mahdoton ja jopa haitallinen ihanne. Ensinnäkin ympäristömme on liian monimutkainen kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen kartoittamiseen. Lisäksi emme voi olettaa organisaatiolle jotakin yksiselitteistä, rationaalista päämäärää. Kaikki organisaatiot ovat täynnä erilaisia intressejä, tavoitteita, tarpeita ja tunteita.

McCaben mukaan hedelmällisempää olisi todeta, että kummallisuudet ovat osa inhimillistä (organisaatio)arkea. Rationaaliset johtamisyritykset eivät tuota toivottua tulosta, sillä työelämää ja sen organisaatioita on mahdotonta hallita ja ohjata pelkällä järkiajattelulla.

Kaikki ongelmat eivät siis ratkea manageroimalla, vaikka johtajille suunnatut opukset pyrkivätkin niin esittämään. Sen sijaan Ihmemaa-vertaus kutsuu käyttämään mielikuvitusta, hyväksymään elämän ennustamattomuuden ja pohtimaan vaihtoehtoja – niin päämäärien kuin keinojenkin suhteen.

“Neuvoisitko minnepäin minun pitäisi mennä?“, kysyi Liisa.

“Riippuu siitä, minne haluat päästä“, sanoi Irvikissa.

“En minä välitä minne- “, Liisa sanoi.

“Sitten ei ole väliä minnepäin lähdet“, kissa vastasi.

Lähteet:

Henttonen, Elina & LaPointe, Kirsi (2015). Työelämän toisinajattelijat – Vallataan tilaa mielekkäälle työlle. Helsinki: Gaudeamus.

McCabe, Darren (2016) ’Curiouser and curiouser!’: Organizations as Wonderland – a metaphorical alternative to the rational model. Human Relations, 69 (4), 945-973.

Morgan, Gareth (1986) Images of Organization. London: Sage.

error