Edellisessä kirjoituksessamme käsittelimme ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamia uhkia yhteiskunnallemme. Osa meistä etäännyttää itsensä näistä uhista keskittymällä työhön, perheeseen tai talonrakentamiseen. Jotkut taas ryhtyvät vimmaisesti kierrättämään, pohtimaan ruokavaliotaan tai tehtailemaan kannanottoja sosiaaliseen mediaan. On myös niitä, joita maailman synkät näkyvät eivät ahdista. He uskovat, että kaikki muuttuu paremmaksi ilman, että muutamme itse mitään. Pientä viherpesua siellä täällä ja markkinavoimat hoitavat loput.

Yhä suurempi osa tavallista kansalaisista alkaa kuitenkin hahmottaa ilmastonmuutoksen edellyttämien toimien mittakaavan. Suurien muutosten edessä voi kuitenkin tuntea myös suurta voimattomuutta. Vastuulliseen kuluttamiseen neuvoja kyllä riittää, mutta miten voisimme myös omalla työllämme edistää kestävämmän maailman rakentamista?

Meidän ei suinkaan kaikkien tarvitse siirtyä töihin, joiden ammattinimikkeenä on eko-, ympäristö- tai vastuullinen. Voimme yksinkertaisesti kyseenalaistaa oletuksiamme tekemästämme työstä. Se miksi, miten ja mitä työtä teemme voi olla yksi merkittävimmistä ympäristöteoistamme.

Minkä tahansa työn kohdalla voimme kysyä itseltämme, miksi sitä tehdään. Millaisia päämääriä työni edistää, niin henkilökohtaisella kuin laajemmallakin tasolla? Edistänkö esimerkiksi työssäni turhaa materiaalista kuluttamista? Joissakin tapauksissa yhteys on ilmeinen, toisissa vaikeammin arvioitavissa – kuten halpavaateketjuissa tai kestävää designia valmistavissa yrityksissä. Kyse ei ole ainoastaan siitä, tehdäänkö tuotteet eettisesti tuotetuista raaka-aineista, käytetäänkö niiden valmistuksessa energiaa tehokkaasti tai pakataanko ne ympäristöystävällisesti. Sen sijaan joudumme tarkastelemaan koko talousjärjestelmäämme ja rooliamme siinä kuluttajina ja työntekijöinä. Kiihdytämmekö nykymenoa vai vaalimmeko muunlaisia arvoja ja toisenlaisia tapoja elää ja tehdä työtä?

Jos työmme yhteys elämässä merkityksellisiin päämääriin hämärtyy, ei työstämme lopulta ole iloa kenellekään. Pelastukseksi saamme toki palkkaa, jonka turvin voimme palautua merkityksettömästä uurastuksestamme kuluttamalla, shoppailemalla, matkustamalla… Arjessa voi kuitenkin tehdä toisinkin, kun tietää millaista maailmaa haluaa työllään olla rakentamassa. Työmme päämäärien lisäksi voimme miettiä, missä tahdissa ja miten paljon töitä teemme. Tappotahtisesta touhottamisesta kun ei aina seuraa samassa suhteessa parempaa maailmaa. Voi käydä jopa päinvastoin: määrä ohittaa laadun ja aikaan saadaan lähinnä ansioluettelon täytettä.

Maailman muuttaminen edellyttää tietysti muutoksia myös lainsäädännössä ja yhteiskunnan käytännöissä, mutta oman työmmekin kautta voimme vaikuttaa. Voimme kehittää oman työyhteisömme toimintatapoja, jotta työssä olisi aikaa vaalia sen tärkeitä päämääriä ja tehdä työ hyvin. Voimme valita tekevämme vähemmän töitä, tinkiä kulutuksestamme ja tehdä näin tilaa muille päämäärillemme. Voimme myös luoda omia, uusia työyhteisöjä ja työn tekemisen tapoja, jotka perustuvat nimenomaan työn merkityksellisille päämäärille ja toisin tekemiselle.