Tutkiessamme uramuutostarinoita suomalaisessa mediassa tunnistimme niistä erilaisia mallitarinoita. Mallitarinat ovat kulttuurissamme jaettuja ja yleisiä tapoja ymmärtää (työ)elämää. Uramuutoksen mallitarinoita löytyi aineistostamme kolme: unelman metsästäjän, mielekkyyden rakentajan sekä leppoistajan tarinat.

Unelman metsästäjä –tarinoissa uranvaihtaja onnistui työllistämään itsensä rakkaan harrastuksen tai muun pitkäaikaisen kiinnostuksenkohteensa parissa. Juristi ryhtyi vihdoin kirjoittamaan kirjaa ja keski-ikäinen nainen alkoi opiskella yliopistossa lasten lähdettyä kotoa. Näissä tarinoissa nykyisessä työssä ei ollut suoranaisesti vikaa, mutta se ei vain tuntunut enää omalta jutulta.

Mielekkyyden rakentaja – tarinoissa ongelmat paikantuivat nimenomaan nykyiseen työhön, joka alkoi tuntua merkityksettömältä, tyhjältä tai liian abstraktilta. Kansainvälinen huippututkija ryytyi alituiseen rahanhakuun ja byrokratiaan ja alkoi tehdä leipää. Kaljaa ja lottokuponkeja myyvä kioskinpitäjä taas ryhtyi kahvilayrittäjäksi myydäkseen vain tuotteita, joihin uskoo.

Myös leppoistajien tarinoissa ongelmat paikantuivat työhön, mutta erityisesti sen kiireeseen ja hektisyyteen. Oravanpyörästä hyppäämällä haettiin lisää aikaa, rauhallisempaa tahtia ja myös mielekkyyden kokemuksia. Liikkeenjohdon konsulttitohtorista tuli kirjailija-nomadi, globaalin yrityksen juristista eettisen johtamisen valmentaja ja brändinkehittäjästä antiikkihuonekalujen entisöijä.

Uramuutostarinat ovat luonteeltaan romanttisia onnistumistarinoita. Siksi niissä rakennetaan tietoisesti eroa ikävän menneisyyden ja auvoisan nykyisyyden välille. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi työn miljöön elävän kuvauksen kautta, jolloin kaupungeista, isoista organisaatioista ja abstraktista toimistotyöstä siirrytään idylliselle maaseudulle, pieniin yrityksiin ja konkreettiseen käsityöhön. Johtamisen, vakuutusten, verojen ja median maailmoista kaivataan johonkin konkreettiseen: viineihin, leipään, hevosiin, suklaaseen, hiuksiin ja antiikkiin. Usein tarinoissa korostuu myös siirtymä isosta ja korkealta pienempään ja matalalle: liituraidasta kokintakkiin ja jakkupuvusta haalareihin. Jos aiempi työ olikin tyhjää ja loputonta kilpajuoksua, nykyisessä työssä oltiin uudestisyntyneitä, kutsumuksen ja mission toteuttajia ja kotonaan.

Uramuutos vaikutti myös työtahtiin ja –määrään. Vaikka leppoistajien tarinoissa oli päästy tappotahdista, niin unelman metsästäjille ja mielekkyyden rakentajille oli saattanut käydä päinvastoin. He tekivät unelmiensa eteen pitkää päivää – ja kuten pastoriksi ryhtynyt nainen iloisesti totesi – helvetisti töitä.

Erilaisten vastakkainasettelujen kautta uramuutostarinat korostavat muutoksen suuruutta ja sankareidensa rohkeutta. Uramuutos on kuin uskalias hyppy, poikkeuksellinen valinta tai stuntti, johon harva pystyy. Siksi uramuuttajat rakentuvat tarinoissa itsenäisiksi, rohkeiksi, aktiivisiksi ja vaativiksi eivätkä suinkaan uhrautuviksi, turvallisuushakuisiksi luusereiksi tai ikuisiksi unelmoijiksi. Uramuutostarinoiden sankareissa ruumillistuu monta nykytyöelämän ihannetta: omannäköinen ja merkityksellinen työ; vapaus, tasapainoisuus ja kohtuullisuus; sekä rohkeus ja yritteliäisyys.

Mallitarinoilla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Vuosienkin pähkäily, ahdistus, epävarmuus, taloudelliset huolet ja muiden ihmisten tärkeä rooli jää niissä rivien väliin. Muutoksen edellyttämä identiteettityö ja erilaisten vaihtoehtojen punnitseminen on vaikeaa, eikä juuri sitä oikeaa ehkä koskaan edes löydy. Siksi uramuutostarinat myös romantisoivat työelämää. Samalla ne uusintavat laajempaa työelämän mallitarinaa, jossa vastuu jää yksilölle ja kaikki on mahdollista huolimatta iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, taloudellisesta tilanteesta tai perhesuhteista.

Uramuutostarinoita voi lukea myös kuvana työelämästä ja sen tappotahtisuudesta, merkityksettömyydestä tai latistavuudesta. Pelkillä uramuutoksilla näitä epäkohtia ei kuitenkaan korjata. Siksi tarvitsemme myös tarinoita, joissa puututaan yhdessä työpaikkojen ongelmallisiin käytäntöihin ja luodaan uusia, parempia käytäntöjä.

Lähde:

LaPointe, Kirsi & Heilmann, Pia (2014). ‘Daring Leaps’ Construction of Meaning and Individual Agency in Career Change Narratives in the Media. Nordic Journal of Working Life Studies 4 (2), 47-64.