Valtaamo Valtaamo
  • Etusivu
  • YHTEYS
  • PALVELUT
  • ERÄTAUKO
  • KIRJASTO
    • KIRJAT JA JULKAISUT
    • ARTIKKELIT
    • BLOGIT ja KOLUMNIT
    • RADIO ja PODCAST
    • LEHTIJUTTUJA
    • MUUTA
  • BLOGI
  • Etusivu
  • YHTEYS
  • PALVELUT
  • ERÄTAUKO
  • KIRJASTO
    • KIRJAT JA JULKAISUT
    • ARTIKKELIT
    • BLOGIT ja KOLUMNIT
    • RADIO ja PODCAST
    • LEHTIJUTTUJA
    • MUUTA
  • BLOGI
May 7
Valtaamo
0
Itsensäjohtaminen / Talous / Työelämä

Mittarimadon elämää

DSCN2104

Bruttokansantuote, kilpailukykyindeksi, Pisa, todistuksen keskiarvo, päiväkodin käyttöaste, klikkaukset, viittaukset, kävijämäärät, syke, 360º …

Mittaaminen eri muodoissaan on läpäissyt elämämme niin perusteellisesti, ettemme enää edes tunnista, kuinka se ohjaa toimintaamme. Kaikenlaisista mittareista, etenkin taloudellisista sellaisista, on vaivihkaa tullut ainoa oikeutettu tapa perustella toiminnan ja asioiden arvoa. Oli kyseessä sitten valtio, yritys, yliopisto, päiväkoti, perhe tai liikuntaharrastus, niin mittamalla se saadaan hallintaan. Työhyvinvointikin pelkistyy kuntotesteihin ja sairauskustannuksiin, onhan esimerkiksi työn mielekkyyttä huomattavasti vaikeampaa mitata.

Mittausvimmaa ruokkivat myös kaikenlaiset näpsäkät laitteet ja sovellukset, joiden ympärille syntyneen mittausbisneksen ainoana tarkoituksena on keksiä yhä uusia mittauksen kohteita. Euroseteleihinkin voisi Amerikan mallin painaa ‘in measurement we trust’.

Näin ollen olemme päättäneet nimetä länsimaisen yhteiskunnan uudeksi symboliksi mittarimadon – siitäkin huolimatta, että sen meininki vaikuttaa huomattavasti rennommalta, kun meidän mittaroitujen suorittajien elämä.

Mutta miksi ihmeessä uskomme niin kovasti mittaamiseen? Oletammeko, että…

…mittaaminen on luotettavaa ja neutraalia?

Mittaamista puolustellaan tyypillisesti sen objektiivisuudella: numerot eivät valehtele. Käytännössä kaikki mittaaminen kuitenkin perustuu jonkinlaiseen ei-numeraaliseen, ihmisten tekemään luokitteluun. Mittaamisessa tarvitaan käsitteitä, luokkia ja muita apuvälineitä, joilla maailmaa pelkistetään mittauksen kohteeksi. Nämä luokittelut eivät koskaan kuvaa maailmaa sellaisena kun se on, vaan sellaisena miksi kykenemme sen luokittelemaan. Siksi mittaaminen tekee aina väkivaltaa inhimillisen todellisuuden rikkaudelle ja monimuotoisuudelle. Luokittelut myös pitävät sisällään arvovalintoja: mitä ja miten mitataan ja kenen näkökulmasta?

…mittareilla hallitsemme elämää?

Mittarit luovat meille illusion todellisuuden hallittavuudesta ja tässä lieneekin niiden suosion salaisuus. Vaikka maailma pursuaa isoja, monimutkaisia ongelmia keskitymme kännykkäsovelluksin mittamaan askeleitamme tai stressitasoamme ja kiistelemään kalorilaskureiden tarkkuudesta.

Mittareilla saadaan toki aikaan myös paljon hyvää, etenkin tieteessä ja tutkimuksessa. Tutkimme ja seuraamme erilaisten mittareiden avulla todellisuuttamme ja hankimme tietoa päätöstemme tueksi. Itse mittaaminen ei kuitenkaan ole päätöksentekoa, vaan sen tuottamia tuloksia pitää myös osata tulkita ja arvioida.

…kaikki on mitattavissa?

Koulussa jaetaan arvosanoja käyttäytymisestä ja huolellisuudesta, mutta ei itsensä ilmaisemisesta, luovuudesta tai kyseenalaistamisesta. Yliopistossa osaamme jo suorittaa kursseja, opintopisteitä ja arvosanoja. Työelämässä jatkamme avainsuoritusindikaattorien, kompetenssikarttojen ja työtyytyväisyyskyselyjen viitoittamalla tiellä. Ja sitä saamme, mitä mittaamme. Eihän meitä edes palkita mittareiden ulkopuolelle jäävistä (eli usein niistä kaikkein olennaisimmista) asioista.

Mittarimadon yhteiskunnassa uskottelemme itsellemme, että työtämme ja elämäämme on mittaamalla mahdollista järkeistää, kontrolloida ja tehostaa. Siinä sivussa olemme vaarassa syrjäyttää elämämme tärkeimmät, ei-mittavissa olevat päämäärät ja niihin liittyvän moraalisen pohdiskelun. Saavutamme ehkä meille asetetut tavoitteet, mutta tiedämmekö ketä ne palvelevat, minne olemme niitä suorittamalla menossa ja miksi?

Apr 27
Valtaamo
0
Kehittäminen / Mielekäs työ / Työelämä

Työ/elämän tasapainoyhtälöä ratkomassa

DSCN2095

Tuntuuko sinusta joskus, että työt kaatuvat päälle ja työpäivät venyvät? Kotona taas odottaa toinen työvuoro ruuanlaittajana, pyykinpesijänä ja harrastuskuskina. Miten tämän uuvuttavan rumban saisi tasapainoon?

Tehostamista ihannoivalla yhteiskunnallamme on vastaus valmiina: ajankäyttöä järkeistämällä. Tämä tehdään tunnistamalla ja karsimalla aikasyöppöjä, priorisoimalla asioita ja sujuvoittamalla prosesseja. Eli: suunnittele päiväsi etukäteen, herää aikaisemmin (jotta ehdit lenkille, jotta jaksat paremmin), keskity tärkeimpiin tehtäviin, karsi turhat tapaamiset, sähköpostit ja ihmiset, tee etätöitä (jotta voit samalla hoitaa kotityöt) ja poista häiriöt (työkaverin avautumiset, puhelinsoitot äidiltä, lapset).

Optimoidakseksi tämän tasapainoyhtälön heikoimman lenkin eli itsesi tueksesi on kehitetty jännittävissä start up-yrityksissä innovatiivisia apuvälineitä ja mittareita. Esimerkiksi iPhoneen on saatavilla Self Control -sovellus, joka rajoittaa pääsyäsi someen tietyksi ajaksi. Erilaisin sovelluksin voit myös taukoamatta mitata omia elintoimintojasi ja stressitilaasi ja näin ”kehittää” itseäsi.

Kaikista hienoista työkaluista huolimatta tasapaino jää usein haaveeksi. Vika ei kuitenkaan ole sinussa, vaan koko ongelman asettelussa ja sen ratkaisun logiikassa. Ongelmaa kun on mahdotonta ratkaista samalla logiikalla, millä se on aiheutettu. Yritämme saavuttaa tasapainoa tehokkuudella ja suorittamisella, vaikka juuri ne ovat syitä, miksi tasapaino on ylipäätään horjunut.

Vaatimus oman ajan ja elämän hallinnoimisesta tunkee meitä laatikkoon, jonne elämä kaikessa moninaisuudessaan ei sovi. Tehokkuus ja nopeus pelkistyvät laatikossa itseisarvoiksi, emmekä mieti millaisia päämääriä tulemme niiden kautta edistäneeksi. Siksi laatikossa pohditaan ja järkeistetään tehokkaita keinoja elämän- ja ajanhallintaan, mutta ulkopuolelle jäävät kaikki muut elämäämme suuntaavat päämäärät. Tehokkuus on parhaimmillaan arvokas piika, mutta huono emäntä. 

Yksi tasapainoyhtälön vaikeimmista osioista lienee priorisointi. Sähköpostilaatikkoa on vielä helppo hallita, mutta entäpä kun pitää miettiä viettääkö enemmän aikaa tukea kaipaavan asiakkaan, oppilaan tai ystävän kanssa vai rientääkö seuraavaan kokoukseen? Todellisessa elämässä priorisoinnissa ei ole kysymys vain rationaalisesta päätöksenteosta, vaan myös moraalisista kysymyksistä. Toimintamme jatkuvan tehostamisen ja ajankäytön myötä menetämme spontaaniutemme ja herkkyytemme toimia viisaasti. Millaisia hyviä asioita haluamme työ/elämässämme tavoitella? Suoritamme, mutta elämmekö – ainakaan hyvin? 

Toki koko ajatus tasapainon tavoittelusta voi olla ristiriidassa muiden hyveidemme ja tavoitteidemme kanssa. Jos tavoitteenamme on vaurastuminen ja sen mahdollistama kuluttaminen, voi työ/elämää olla vaikeaa tasapainottaa. Samoin käy niille työhönsä intohimoisesti suhtautuville ihmisille, jotka paahtavat töissä terveytensä kustannuksella. Myös ahkeruuden ja tunnollisuuden hyve voi pidentää työpäivää ja verottaa jaksamista.

Tasapainoa ei siis tavoiteta pelkästään pohtimalla, miten hoitaisin kaiken tehokkaammin ja näppärämmin. Mielekkäämpää on aloittaa sieltä vaikeammasta päästä kysymällä miksi. Miksi elämässäni ei ole tasapainoa? Miksi teen niin paljon töitä? Tätä kautta olemme myös viisaampia kysymään, miten haluaisimme työtämme tehdä. Koska tasapainon avaimet ovat harvemmin vain omissa käsissämme, on samoja miksi ja miten -kysymyksiä mietittävä myös yhdessä, kotona ja työpaikalla.

Siitä huolimatta tasapainoyhtälöä tuskin koskaan ratkaistaan lopullisesti, sillä elämä ei paketoidu täysin loogiseksi kokonaisuudeksi. Onneksi.

Apr 9
Valtaamo
0
Dialogi / Kehittäminen / Työelämä

Dialogiutopia: kuuntelua ja kohtaamisia

Olemme saaneet osallistua kevään aikana Diakonissalaitoksella järjestettyyn dialogia käsittelevään keskustelusarjaan. Dialogiutopioissa kohtaavat ja kokemuksiaan jakavat eri alojen toimijat tutkijasta päihdetyöntekijään, opiskelijasta johtajaan.

Yhteiskunnassamme näkyvin keskustelun muoto tuntuu olevan debatointi eli väittely. Debatissa keskustelijat keskittyvät puolustamaan omia näkökantojaan. Kyseessä on nollasummapeli, jossa parhaat perusteet voittavat.

Dialogi taas on keskustelu, jossa oman näkökulman ajamisen sijaan kiinnostutaan erilaisista näkemyksistä ja kokemuksista, pyritään oppimaan niistä ja rakentamaan yhdessä kokonaiskuvaa. Dialogia voi kuvailla yhdessä etsimiseksi tai yhdessä rakentamiseksi. Se ei tarkoita konsensushakuisuutta tai pienimmän yhteisen nimittäjän ääressä hymistelyä, kuten joskus luullaan. Sen sijaan dialogi on eroista ja niiden ymmärtämisestä kiinnostunutta keskustelua.

Näin eduskuntavaalien kynnyksellä ei tarvitse kuin avata televisio ja löytää itsensä keskeltä poliitikkojen tai sellaiseksi haluavien hyökkäävää argumentointia. Kuka järjestäisi vaaliväittelyn sijaan vaalidialogin, jossa pyrittäisiin toisia kunnioittavalla tavalla etsimään yhdessä ratkaisuja polttaviin ongelmiimme? Kuuntelulle ja toisten arvostavalle kohtaamiselle olisi todella sijaa yhteiskunnassa, jossa yhä huonommin ymmärrämme toistemme eriarvoistuvia todellisuuksia.

Dialogissa ihmiset kohtaavat ihmisinä. Siinä luovutaan rooleista (tai vaihdetaan niitä), kuullaan, nähdään ja toivottavasti myös ymmärretään. Dialogin edellytyksenä onkin juuri aito kohtaaminen, joka mahdollistuu jakaessamme käsitystemme lisäksi myös kokemuksiamme. Toinen olennainen edellytys on kuuntelemaan oppiminen, joka saattaa olla yllättävä haasteellista esimerkiksi neuvomaan ja opastamaan tottuneille ammattilaisille ja asiantuntijoille.

Kuuntelemista korostaa myös Dialogiutopioissa uudelleen määrittelemämme kultainen sääntö: älä tee toiselle kuten haluaisit itsellesi tehtävän, vaan kuten hän haluaisi itselleen tehtävän.

***

Dialogiutopioista ovat kirjoittaneet kolumneissaan myös Heini Wink ja Taneli Heikka. 

Apr 1
Valtaamo
0
Mielekäs työ / Talous

Talous ja tarkoituksellinen elämä

Oletko koskaan kyseenalaistanut elämääsi ohjaavaa käsikirjoitusta, kysyvät Pasi Havia, Ville Lappalainen ja Antti Rinta-Loppi teoksessaan Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä. Käsikirjoituksella he viittaavat vallitsevaan tapaan elää kiireisinä, kuluttaen ja tavoitellen meille opetettuja unelmia kuten titteleitä, hienoja työpaikkoja, etelänmatkoja ja taloja.

Harva tosin tunnistaa oman elämänsä käsikirjoitusta, koska kuvittelemme olevamme tietoisia päätöksiä omien halujensa pohjalta tekeviä yksilöitä. Vaikkemme sitä haluaisi myöntää ovat ajattelu- ja toimintatapamme kuitenkin viiteryhmiemme, kulttuurimme ja yhteiskuntamme kauttaaltaan muokkaamia.

Kirja tarkastelee kriittisesti vallitsevia uskomuksiamme hyvästä elämästä ja niiden yhteyksiä kahteen nykypäivän itsestäänselvyyteen, kulutukseen ja velkaantumiseen. Sekä kulutuksella että velkaantumisella tavoitellaan elintason jatkuvaa kasvattamista, jota kirjoittajat kutsuvat elämäntapainflaatioksi. Elämäntapainflaatio tarkoittaa, että menomme kasvavat aina tulojemme myötä. Hyvä elämä tarkoittaa enemmän ja kalliimpaa.

Kuluttamalla hankitut nautinnot ovat kuitenkin ohimeneviä. Mieli halajaa nopeasti uuden kohteen perään ja aina astetta ylellisempiin nautintoihin. Jos opiskeluaikoina olimme onnellisia pienissä yksiöissämme tonnikalaspagettia syöden, emme tulojen kasvettua voi enää elää ilman unelma-asuntoja, uusinta elektroniikkaa, kaukomatkoja ja luksusmerkkejä.

Tulojen noustessa kasvaa myös velkaantuminen. Onhan meillä enemmän rahaa maksaa isompia lainoja, asuntoja, autoja, mökkejä ja matkoja. Kirjoittajat kutsuvat velkaantumista vapaaehtoiseksi orjuudeksi ja itseltään varastamiseksi. Käymme työssä maksaaksemme asuntovelkamme ja kiireisen elämän vastapainoiksi palkitsemme itsemme uudella puserolla, lomamatkalla tai huvituksilla – ja taas saamme syyn palata töihin tienaamaan lisää rahaa. Itseltään varastaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kulutamme tulevaisuuden tulomme etukäteen ja samalla menetämme rahaa, jonka olisimme saaneet sijoittamalla saman summan jonnekin muualle. 

Kirjoittajat peräänkuuluttavat rahan laittamista sen oikealle paikalle, eli hyvää elämää edistämään. Tärkeintä, mitä rahalla voi perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi saada, on vapaus toimia omien ehtojensa mukaan. Rahaa tarvitaan ja vaurastuakin saa, kunhan miettii tarkoin, mikä määrä varallisuutta todellisuudessa edistää omaa elämänlaatua. Kulutuksesta saatu hyvä olo kun on hetkellistä, eikä rahalla voi ostaa muiden arvostusta tai elämän todellista sisältöä.

Kuluttamisen ja elintason kasvattamisen sijaan hyvän elämän eväät löytyvät elämän tarkoituksellisuudesta. Tarvitsemme tunnetta, että teemme työtä jonkin itsemme ulkopuolelta löytyvän asian tai ihmisen hyväksi. Jotta olisimme vapaita löytämään tällaisen tarkoituksen ja toteuttamaan sitä, meidän täytyy uskaltaa hypätä oravanpyörästä eli työn ja kulutuksen kehästä. Tämä ei edellytä köyhäilyä, työelämästä irtaantumista tai omavaraistalouteen muuttamista. Se ei myöskään vaadi parempaa palkkaa, lottovoittoa, miljoonaperintöä tai ammattisijoittajaksi ryhtymistä.

Hyvän elämän mahdollistavaan säästämiseen ja sijoittamiseen kirjoittajat tarjoavat runsaasti käytännönläheisiä vinkkejä, joiden noudattaminen ei vaadi suuria tuloja tai sijoitusosaamista. Tämä on kuitenkin muutoksen helpoin osuus. Vaikeampaa meille kuluttamiseen hurahtaneille ja elintason jatkuvan kasvattamisen käsikirjoitukseen kasvaneille kansalaisille on tarkastella kriittisesti omaa elämäntyyliämme ja unelmiamme. Mistä oman elämän onni ja tarkoituksellisuus todella löytyvät?

Hyvä elämä edellyttää vapautta tehdä omaehtoisia valintoja. Raha on laitettava palvelemaan tätä vapautta – eikä toisinpäin.

Lähde:

Havia, Pasi, Lappalainen, Ville & Rinta-Loppi, Antti (2014). Erilainen ote omaan talouteen. Vapaus, onni ja hyvä elämä. Talentum, Helsinki.

12345678910111213141516171819

Kolmas tila on blogi työelämän toisinajattelulle. Kerromme toiminnastamme, pohdimme työelämän ilmiöitä ja mielekkään työn edellytyksiä sekä innostumme hyvistä kirjoista ja keskusteluista.

Yhteys: elina (at) valtaamo.fi

Kategoriat

Ammatillinen identiteetti Ammattikäytäntö Dialogi Itsensäjohtaminen Johtaminen Kehittäminen Mielekäs työ Talous Tasa-arvo Teoria Toimijuus Tutkimus Työelämä Välittäminen Yhteiskunta Ympäristö

Etsi blogista

Arkisto

Jaa ja seuraa:

Facebook
fb-share-icon
Twitter
Tweet
LinkedIn
Share
RSS
Follow by Email
Tilaa blogi sähköpostiin:

Copyright © Valtaamo, All rights reserved. Rekisteriseloste.