Valtaamo Valtaamo
  • Etusivu
  • YHTEYS
  • PALVELUT
  • DIALOGI
  • KIRJASTO
    • KIRJAT JA JULKAISUT
    • ARTIKKELIT
    • BLOGIT ja KOLUMNIT
    • RADIO ja PODCAST
    • LEHTIJUTTUJA
    • MUUTA
  • BLOGI
  • Etusivu
  • YHTEYS
  • PALVELUT
  • DIALOGI
  • KIRJASTO
    • KIRJAT JA JULKAISUT
    • ARTIKKELIT
    • BLOGIT ja KOLUMNIT
    • RADIO ja PODCAST
    • LEHTIJUTTUJA
    • MUUTA
  • BLOGI
Jun 18
Valtaamo
0
Ammatillinen identiteetti / Mielekäs työ / Tutkimus / Työelämä

Työelämän toisinajattelijat

Syyskuussa ilmestyvä kirjamme Työelämän toisinajattelijat – Vallataan tilaa mielekkäälle työlle on nyt ennakkotilattavissa kustantajamme Gaudeamuksen verkkokaupassa täältä.  

Kerromme syksyllä kirjastamme lisää. Sitä ennen toivotamme kaikille hyvää  ja rentouttavaa kesää!

image.php

“Kun arvolitaniat, maailmaa syleilevät missiot, tuottavuuspuhe ja tehostaminen ovat vieneet työstä ilon, on aika pysähtyä katsomaan työtään ja työyhteisöään toisin. Miksi työni on tärkeää? Miksi teen työtäni juuri näin? Mitä työni antaa minulle?

Työn mielekkyys syntyy mahdollisuudesta tehdä työtä, jolla on jokin itseä suurempi merkitys niin muille ihmisille kuin yhteiskunnallekin. Työelämän toisinajattelijat auttaa löytämään tuon tarkoituksen kyseenalaistamalla kiveen hakatut käytännöt. Se auttaa valtaamaan tilaa mielekkäälle työlle ja luomaan innostavaa, kestävää ja moniarvoista työelämää. 

Teos tarjoaa tuoreita tutkimuksellisia oivalluksia, kriittisiä näkökulmia ja käytännön työkaluja ammatti-identiteetin vahvistamiseen ja mielekkään työn luomiseen. Se puhuttelee omia työelämäratkaisujaan pohtivia eri alojen ammattilaisia sekä työyhteisöjen kehittäjiä ja tutkijoita.”

Jun 7
Valtaamo
2
Johtaminen / Teoria / Työelämä

Hyvä paha byrokratia

Nykypäivän työelämässä byrokratia on kirosana. Sitä käytetään synonyymina menneen maailman jäykkyydelle ja tehottomuudelle. Pahimmillaan byrokratiassa järkeistetään ja tehostetaan toimintaa niin monin säännöin ja järjestelmin, ettei tilaa jää aloitteellisuudelle tai yksilöiden valinnanmahdollisuuksille. Byrokratiasta tulee luovuuden tappava rautahäkki, kuten Max Weber tätä toiminnan rationalisoimisen lopputulosta nimitti.

Norminpurkutalkoiden, verkostoitumisen ja joustavien organisaatiomallien hypessä byrokratiakin ansaitsee kuitenkin puolustuksensa, toteaa aihetta tutkinut sosiologi Paul du Gay. Onhan byrokratia ainut toimiva organisaatiomalli suurissa, demokraattisten valtioiden kaltaisissa järjestelmissä, joiden tulee toimia läpinäkyvästi ja ennakoitavasti. Jos hitaus johtuu siitä, että asiat hoidetaan perusteellisesti ja kaikkien kannalta tasapuolisesti, onko se huono asia?

Virallisten sääntöjen ja menettelytapojen puuttuessa asioihin (etenkin väärinkäytöksiin) puuttumisesta tulee vaikeampaa. Emme tiedä, miten asiat on hoidettu tai miten voisimme vaikuttaa niihin. Sopiva määrä byrokratiaa suojaa siksi mielivallalta ja korruptiolta. Byrokratian vähentäminen ei myöskään automaattisesti tarkoita asioiden sujuvoitumista. Tietynlaiset toimintamallit ovat vuosien saatossa iskostuneet vakiintuneiksi käytännöiksi ja valtasuhteiksi, eivätkä ne normeja purkamalla välttämättä katoa mihinkään. Sen sijaan ne muuttavat muotoaan, hienovaraisemmiksi ja näkymättömämmiksi. Vaikka nykyorganisaatioissa vältetään tiukkaa valvontaa ja sääntöjä, houkutellaan työntekijöitä entistä vahvemmin samaistumaan yrityksen arvoihin ja toteuttamaan itseään niiden mukaisesti.

Edes byrokratian suhde luovuuteen ei ole yksiselitteinen. Vaikka byrokraattisia organisaatioita mollataan juuri luovan ajattelun tukahduttamisesta, voi asian nähdä toisinkin päin. Epävarmoissa ja epäselvissä oloissa koemme stressiä ja päädymme varmistelemaan asemiamme. Selkeät säännöt, rakenteet ja menettelytavat voivat puolestaan tarjota puitteet, joissa voimme turvallisesti vapauttaa luovuutemme ja käyttää sitä vastuullisella tavalla.

Lähde:

Du Gay, Paul (2000). In Praise of Bureacracy. Sage Publications, London.

May 27
Valtaamo
0
Mielekäs työ / Yhteiskunta / Ympäristö

Muutetaan maailma työssämme

Edellisessä kirjoituksessamme käsittelimme ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamia uhkia yhteiskunnallemme. Osa meistä etäännyttää itsensä näistä uhista keskittymällä työhön, perheeseen tai talonrakentamiseen. Jotkut taas ryhtyvät vimmaisesti kierrättämään, pohtimaan ruokavaliotaan tai tehtailemaan kannanottoja sosiaaliseen mediaan. On myös niitä, joita maailman synkät näkyvät eivät ahdista. He uskovat, että kaikki muuttuu paremmaksi ilman, että muutamme itse mitään. Pientä viherpesua siellä täällä ja markkinavoimat hoitavat loput.

Yhä suurempi osa tavallista kansalaisista alkaa kuitenkin hahmottaa ilmastonmuutoksen edellyttämien toimien mittakaavan. Suurien muutosten edessä voi kuitenkin tuntea myös suurta voimattomuutta. Vastuulliseen kuluttamiseen neuvoja kyllä riittää, mutta miten voisimme myös omalla työllämme edistää kestävämmän maailman rakentamista?

Meidän ei suinkaan kaikkien tarvitse siirtyä töihin, joiden ammattinimikkeenä on eko-, ympäristö- tai vastuullinen. Voimme yksinkertaisesti kyseenalaistaa oletuksiamme tekemästämme työstä. Se miksi, miten ja mitä työtä teemme voi olla yksi merkittävimmistä ympäristöteoistamme.

Minkä tahansa työn kohdalla voimme kysyä itseltämme, miksi sitä tehdään. Millaisia päämääriä työni edistää, niin henkilökohtaisella kuin laajemmallakin tasolla? Edistänkö esimerkiksi työssäni turhaa materiaalista kuluttamista? Joissakin tapauksissa yhteys on ilmeinen, toisissa vaikeammin arvioitavissa – kuten halpavaateketjuissa tai kestävää designia valmistavissa yrityksissä. Kyse ei ole ainoastaan siitä, tehdäänkö tuotteet eettisesti tuotetuista raaka-aineista, käytetäänkö niiden valmistuksessa energiaa tehokkaasti tai pakataanko ne ympäristöystävällisesti. Sen sijaan joudumme tarkastelemaan koko talousjärjestelmäämme ja rooliamme siinä kuluttajina ja työntekijöinä. Kiihdytämmekö nykymenoa vai vaalimmeko muunlaisia arvoja ja toisenlaisia tapoja elää ja tehdä työtä?

Jos työmme yhteys elämässä merkityksellisiin päämääriin hämärtyy, ei työstämme lopulta ole iloa kenellekään. Pelastukseksi saamme toki palkkaa, jonka turvin voimme palautua merkityksettömästä uurastuksestamme kuluttamalla, shoppailemalla, matkustamalla… Arjessa voi kuitenkin tehdä toisinkin, kun tietää millaista maailmaa haluaa työllään olla rakentamassa. Työmme päämäärien lisäksi voimme miettiä, missä tahdissa ja miten paljon töitä teemme. Tappotahtisesta touhottamisesta kun ei aina seuraa samassa suhteessa parempaa maailmaa. Voi käydä jopa päinvastoin: määrä ohittaa laadun ja aikaan saadaan lähinnä ansioluettelon täytettä.

Maailman muuttaminen edellyttää tietysti muutoksia myös lainsäädännössä ja yhteiskunnan käytännöissä, mutta oman työmmekin kautta voimme vaikuttaa. Voimme kehittää oman työyhteisömme toimintatapoja, jotta työssä olisi aikaa vaalia sen tärkeitä päämääriä ja tehdä työ hyvin. Voimme valita tekevämme vähemmän töitä, tinkiä kulutuksestamme ja tehdä näin tilaa muille päämäärillemme. Voimme myös luoda omia, uusia työyhteisöjä ja työn tekemisen tapoja, jotka perustuvat nimenomaan työn merkityksellisille päämäärille ja toisin tekemiselle.

May 20
Valtaamo
0
Talous / Yhteiskunta / Ympäristö

Muuttaako tämä kaiken?

DSCN1261

Suuryritysten ja -brändien valtaa käsittelevästä No Logo –kirjasta tunnettu Naomi Klein tarttuu uusimmassa teoksessaan ihmiskunnan tulevaisuutta määrittävään ilmastonmuutokseen. This Changes Everything – Capitalism vs. the Climate argumentoi nimensä mukaisesti, että ihmisten toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos tulee lopulta muuttamaan kaiken: elämämme, talousjärjestelmämme ja käsityksemme maailmasta.

Teoksen alkupuolella Klein listaa tyypillisiä argumentteja, joilla me tavalliset ihmiset etäännytämme itseämme ja välttelemme vastuutamme ilmastonmuutoksesta: Kyseessä on monimutkainen asia, jota vain ympäristöihmiset ja –tutkijat ymmärtävät. He kehittävät ennemmin tai myöhemmin parempia teknologioita, jotka ratkaisevat ongelmamme. Yksittäisenä ihmisenä en edes pystyisi muuttamaan mitään. Sitä paitsi todellisuuden tunnustaminen uhkaa elintapaani ja –tasoani. Pitäisi luopua autoilusta, lihansyönnistä, shoppailusta ja matkustamisesta! Eihän siitä mitään tulisi, varsinkaan näinä aikoina, jolloin talous pitää saada kasvuun ja Suomi nousuun.

Ilmastoskeptikot taas eivät usko, että ihmiset ovat omalla toiminnallaan aiheuttaneet ilmastomuutoksen — tuleehan talvikin joka vuosi. Muun muassa puolet USA:n senaattoreista kuuluu tähän ryhmään, kuten taannoinen senaatin äänestys osoitti. Skeptikkoja ei näytä hetkauttavan, että 97 prosenttia kaikista ilmastotutkijoista ja –asiantuntijoista pitää ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta kiistattomana ja tieteellisesti todistettuna tosiasiana.

Kleinin mukaan on ymmärrettävää, että konservatiivisesti ja/tai markkinahenkisesti ajattelevat tahot haluavat kieltää ilmastonmuutoksen. Myöntäminenhän merkitsisi väistämätöntä tappiota aikamme suuressa ideologisessa kiistassa: markkinamekanismi ei toimikaan, vaan yhteiskunnassa tarvitaan myös säätelyä. Samasta syystä emme kykene tarpeellisiin, ilmastonmuutosta hillitseviin päätöksiin: ne olisivat räikeässä ristiriidassa sääntelyn purkamisen, jatkuvan kasvun ja markkinahenkisen kapitalismin kanssa.

Ilmastonmuutosta hillitsevät päätökset uhkaavat pientä teollisuuseliittiä, mutta suojelisivat maapallomme väestön enemmistöä. Eniten ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivät nimittäin juuri ne köyhät yhteisöt ja valtiot, jotka ovat siihen omalla toiminnallaan vähiten vaikuttaneet. Me täällä globaalissa pohjoisessa voimme aina ostaa tehokkaampia ilmastolaitteita toimistoihimme, mutta mitä tekevät ihmiset, joiden sadot kuivuvat ja asumukset pyyhkiytyvät mereen? Samaan aikaan, kun meidän toimiemme johdosta yhä laajemmat alueet ”siellä jossain” muuttuvat elinkelvottomiksi, suljemme rajamme entistä tiukemmin ilmastopakolaisilta.

Vallalla on myös suuruudenhullu usko siihen, että olemme luonnosta erillisiä ja voimme avaruuspeilien kaltaisilla teknologioilla voittaa sen asettamat rajat. Ilmeisesti on helpompaa yrittää teknologioiden avulla sopeutua ilmastonmuutokseen, kuin haastaa koko nykyinen elämäntapamme, identiteettimme ja jatkuvan talouskasvun ideologiamme.

Maailmamme rajat ovat kuitenkin tulossa vastaan, eivätkä pienet sopeutukset silloin enää riitä. Klein povaa juuri ilmastoliikkeestä muutosvoimaa, joka vahvistaa yhteisen ympäristömme lisäksi myös demokratiaa ja tasa-arvoa, reilua ja vastuullista kauppaa sekä terveempää maa-, vesi- ja energiataloutta. Tämä vaatii kuitenkin elämän näkemistä itseisarvona, ei business casena. Vertailukohtana Klein käyttää kahta merkittävää kansalaisliikettä: orjuuden purkamista ja feminismiä. Ne eivät saavuttaneet päämääriään määrittämällä tavoitteilleen rahallista arvoa, vaan osoittamalla kuinka vapaus ja ihmisoikeudet ovat liian arvokkaita asioita mitattaviksi rahassa. Ilmastonmuutostakaan ei torjuta taloudellisilla argumenteilla — on tehokkaampaa vähentää päästöjä nyt, kuin siivota jälkiä myöhemmin. Sen sijaan meidän tulee ymmärtää, ettei yhteiselle ympäristöllemme voi asettaa hintaa, vaan sen varjeleminen on itseisarvo. Tämä muuttaisi kaiken. 

Lähde:

Klein, Naomi (2014). This Changes Everything – Capitalism vs. the Climate. Penguin Books.

12345678910111213141516171819

Kolmas tila on blogi, jossa pohdimme yhteiskuntaan ja työelämään liittyviä kysymyksiä. Blogia on kirjoittanut syksystä 2017 alkaen Elina, ja vuosien 2014-2017 artikkelit ovat Elinan ja Kirsin yhteistä käsialaa.

Yhteys: elina (at) valtaamo.fi

Kategoriat

Ammatillinen identiteetti Ammattikäytäntö Dialogi Itsensäjohtaminen Johtaminen Kehittäminen Mielekäs työ Talous Tasa-arvo Teoria Toimijuus Tutkimus Työelämä Välittäminen Yhteiskunta Ympäristö

Etsi blogista

Arkisto

Jaa ja seuraa:

Facebook
fb-share-icon
Twitter
Tweet
LinkedIn
Share
RSS
Follow by Email
Tilaa blogi sähköpostiin:

Copyright © Valtaamo, All rights reserved. Rekisteriseloste.