Valtaamo Valtaamo
  • English
  • Suomi
  • ETUSIVU
  • ELINA
  • PALVELUT
    • Koulutus
    • Dialogi
    • Työnohjaus
    • Tutkimus
  • KIRJASTO
    • Dialogijulkaisut
    • Työelämäkirjat
    • Artikkelit ja blogit
    • Juttuja meistä
  • BLOGI
  • English
  • Suomi
  • ETUSIVU
  • ELINA
  • PALVELUT
    • Koulutus
    • Dialogi
    • Työnohjaus
    • Tutkimus
  • KIRJASTO
    • Dialogijulkaisut
    • Työelämäkirjat
    • Artikkelit ja blogit
    • Juttuja meistä
  • BLOGI
joulu 7
Valtaamo
0
Mielekäs työ / Välittäminen

Suorittamisen lumoissa

Elämme suorituskulttuurissa. Paahdamme töissä ja harrastuksissa, mittaamme suorituksiamme ja vertailemme niitä toisten aikaansaannoksiin. Kun kaveri lähtee Lappiin hiihtämään, hän ennemmin raportoi hiihdetyt kilometrinsä, kuin kuvailee fiiliksiään tunturin hiljaisuudessa. Toinen muistaa kertoa 80 tunnin työviikoistaan ja kolmas ruksii lomamatkoillaan to do –listoja. Yliopistomaailmassa törmäsimme jatkuvasti tutkijoihin, jotka hehkuttivat julkaisujaan kuin olympiamitaleita sen sijaan, että olisivat kertoneet tutkimustensa sisällöstä.

Suorituskulttuuri on nimensä mukaisesti kulttuuria. Ylläpidämme sitä erilaisin kilpailua ja yksilön suoriutumista korostavin käytännöin. Myös suuri osa työhyvinvointitoiminnasta on suunniteltu pitämään työntekijät suorituskykyisinä.

Kulttuuri ja sen käytännöt ovat niin itsestäänselvä osa elämäämme, että niitä on vaikea kyseenalaistaa. Suorituskulttuurin kohdalla asiaa hankaloittaa se, että raja terveen aikaansaamisen ja liian suorittamisen välillä on hiuksenhieno. Rajanveto riippuu myös ihmisestä. Yhteistä kuitenkin on, että jokainen meistä haluaa tuntea itsensä hyväksi ja arvostetuksi työntekijäksi (tai vanhemmaksi, ystäväksi, kansalaiseksi, kuluttajaksi…) ja kokea tekevänsä tärkeitä asioita.

Liian tiivis tekemisen tahti kuitenkin aiheuttaa kiirettä, väsymystä ja jopa sairautta. Suorittaminen valuu työstä helposti muuhun arkeen. Joskus koko elämä alkaa tuntua yhdeltä pitkältä to do –listalta. Mitä suorittamisen tunteeseen herännyt ihminen voi työssään ja arjessaan tehdä?

Pidä itsestäsi huolta

Itsestään ja läheisistään voi pitää huolta ottamalla etäisyyttä suorituskulttuuriin. Vain näin voimme nähdä ja luoda mahdollisuuksia toisin ajattelemiselle ja tekemiselle. Tämä voi toteutua esimerkiksi irrottautumalla määrällisten ja taloudellisten tavoitteiden pauloista ja pohtimalla työn muita merkityksiä ja tarkoituksia. Millaista maailmaa olemme työllämme luomassa? Miten jatkuva suorittaminen muuttaa käsityksiä itsestämme ja työstämme?

Tällaisia kysymyksiä ovat pohtineet myös kasvatustieteilijät Stephen J. Ball ja Antonio Olmedo yhdessä brittiläisten ja yhdysvaltalaisten opettajien kanssa. Opettajat tuskailivat suoritusarviointien vaikutusta työhönsä. Kirjoittamalla, keskustelemalla ja arjen pienillä kokeiluilla he pyrkivät merkitsemään ”eettisen tilan” työssään.

Kokemus työn mielekkyydestä edellyttää siis, että tarkastelemme kriittisesti omaa työtämme ja vastustamme suorittamisen valtaa. Näin pidämme myös huolta itsestämme ja vaalimme vapauttamme tehdä asioita toisin. 

Lähde: Ball, Stephen J. & Olmedo, Antonio (2013). Care of the self, resistance and subjectivity under neoliberal governmentalities. Critical Studies in Education 54:1, 85-96.

marras 26
Valtaamo
0
Mielekäs työ / Työelämä

Vierailemme Ekonomien Blogissa

Työelämän oravanpyörässä on tarjolla lukuisia vinkkejä, miten kiihdyttää tahtia ja juosta entistä kovemmin. Mutta kuka kyseenalaistaisi itse oravanpyörän?

Pohdimme tätä tuoreessa vierailijapuheenvuorossamme “Sykemittarista kompassiin, oravanpyörästä mielekkään työn poluille” Ekonomien Blogissa.

loka 29
Valtaamo
0
Ammatillinen identiteetti / Välittäminen

Aitouden hyve: avain hyvään elämään?

Oletko jo löytänyt todellisen minäsi ja oman juttusi elämässä? Toteutatko syvimpiä tarpeitasi ja intohimojasi työssäsi? Jos et, niin haluaisitko? Useimmat meistä vastaavat kyllä, sillä oman äänen löytämisen ja muiden odotuksista vapautumisen oletetaan johtavan aitoon ja onnelliseen elämään.

Moni ei kuitenkaan tiedä, mihin vapauttaan käyttäisi. Pyrkimykset itsensä toteuttamiseen eivät aina johda aitouden kokemukseen saati hyvään elämään, vaan saatamme jopa ahdistua ja turhautua. Haluamme tutkinnon, perheen, uuden laukun, karibianmatkan, facebook-tykkäyksiä ja mediajulkisuutta, mutta toiveidemme toteuduttua alamme etsiä aina uutta kohdetta, joka toisi meidät lähemmäksi aitouden kokemusta.

DSCN3710

Elämän tarkoituksesta ja itsensä toteuttamisesta on tullut ongelma, sillä aitoa minuutta on vaikea löytää. Tämä ei ole mikään ihme, sillä käsityksemme minuuden luonteesta eivät ole yksiselitteisiä saati pysyviä. Historiallinen tarkastelu osoittaa, että nykyisissä minuuskäsityksissämme sekoittuu sulavasti vuosisatojen ja -tuhansien takaisia ajatuksia.

Jo muinaiset kreikkalaiset…

Itsensä etsiminen on aloitettava antiikin ajoista, sillä sanonta ”tunne itsesi” on peräisin Sokrateelta. Tuolloin itsetutkiskelu ei kuitenkaan tarkoittanut omien sisäisten tarpeiden ja tunteiden pohdiskelua, vaan oman paikan tunnistamista osana kosmista järjestystä. Myöhemmin keskiajalla vaikuttaneelle kirkkoisä Augustinukselle itsensä toteuttaminen tarkoitti itsestä ja egosta luopumista ja antautumista jumalalle. Itsensä löytäminen tarkoitti näin sekä antiikissa että keskiajan kristinuskossa yhteyden kokemista johonkin itseään suurempaan voimaan.

Rationaalisen ajattelun aika

Valistuksen aikana kylvettiin nykyisen aitousihanteemme siemenet. Modernin maailmankuvan kehittyessä kosmoksesta tuli materiaalisten objektien ja kausaalisuhteiden maailmankaikkeus, josta katosivat mysteerit ja muut yliluonnolliset selitykset. Vapautuminen uskonnosta, perinteistä ja vanhoista rooleista ja rajoituksista rakensi ihmisistä erillisiä yksilöitä, joilla oli kyky riippumattomaan ajatteluun ja mahdollisuus tehdä järkemme ohjaamia valintoja. Ensimmäistä kertaa ihmiselle oletettiin myös jokin erillinen, sisäinen minuus.

Aitouden romanttinen lumo

Tieteellistä maailmankuvaa ja sen rationaalisuutta haastoi 1700-luvun lopulta käynnistynyt romantiikan aika, joka löysi tunteet ja mielikuvituksen. Samalla se synnytti meihin yhäkin vaikuttavan käsityksen aitoudesta ja aidosta elämästä: voimme löytää minuutemme toteuttamalla itseämme ja luovuuttamme. Kääntyessämme sisäänpäin saatamme tosin löytää myös vihaa, pelkoa, kateutta, joita ilmaisemalla tuskin koemme elävämme hyvää elämää.

Monet minät ja tarinat

Modernin ja romanttisen aikakauden ajatukset hallitsevat ajatteluamme tänäkin päivänä. Postmoderneina tunnetut filosofit ja kulttuurintutkijat ovat kuitenkin haastaneet tällaisen aidon ja todellisen minuuden idean. Minuutemme ja sisäiset kokemuksemme kun ovat kulttuuriemme muovaamia ja kehittyvät hahmottaessamme maailmaa ja itseämme niiden kielten ja käytäntöjen kautta. Ei siis ole yhtä ja oikeaa minää, vaan monia mahdollisia minuuksia, jotka muuttuvat ja kehittyvät elämänkulkumme myötä.

DSCN3718

Olemmeko siis kaikki jakomielisiä, vaikka tuntisimme olevamme melko lailla yksi ja sama ihminen erilaisista rooleista ja identiteeteistämme huolimatta? Minuuden yhtenäisyyden kokemusta selittää ihmisille ominainen tarinallinen ajattelu. Elämme elämäämme tarinana, jonka avulla tulkitsemme kokemuksiamme ja teemme valintoja. Tarinan ainekset nousevat kulttuuristamme ja yhteisöistämme, mutta kudomme niistä omanlaisiamme tilkkutäkkejä.

Välittämisen arvoiset asiat

Mitä aitouden ihanne voi postmodernissa tarinoiden maailmassa tarkoittaa? Ehkäpä sitä, että sisäänpäin kääntymällä voimme kriittisesti tarkastella omaa elämäämme ja pohtia millaiset tarinat elämäämme ohjaavat. Emmehän voi tavoitella vapautta tai aitoutta, jos olemme täysin vallitsevien käytäntöjen ja tiedostamattomien halujen vietävissä.

Aitouden ihanne jää kuitenkin kapeaksi, jos se ymmärretään vain itsensä toteuttamisena ja henkilökohtaisen hyveenä. Se saisi olla myös kääntymistä ulospäin, kohti itseämme suurempia tarinoita ja niiden moraalisia päämääriä. Niistä voimme löytää välittämisen ja tavoittelemisen arvoisia asioita, jotka ovat omia häilyviä tunteitamme ja mielihalujamme pysyvämpiä.

Entä miten voin tunnistaa oman elämäni mielekkäitä päämääriä? Uskonnot tarjoavat vastaukseksi jumalan palvelemista ja monet nykyajan hengelliset suuntaukset omaa sielua ja sydäntä. Tarjolla on myös monenlaista maata ja mammonaa, kultaa ja kunniaa. Mikä sinussa resonoi?

Lähteet

Guignon, Charles (2004). On Being Authentic. Routledge: London.

Taylor, Charles (1995). Autenttisuuden etiikka. Gaudeamus: Helsinki. Alkuteos: The Ethics of Authenticity (1992).

loka 11
Valtaamo
0
Kehittäminen / Työelämä

Tietoisesti läsnä – mutta miksi?

Muutaman vuoden ajan olen säännöllisen epäsäännöllisesti harjoittanut meditaatiota. Kolmen lapsen työtä tekevänä äitinä rauhallisten hetkien löytäminen arjessa ei aina ole helppoa. Toisinaan vierähtää useampi viikko, etten muista pysähtyä lainkaan. Toisaalta juuri hektisessä arjessa lyhytkin hiljentyminen tekee erityisen hyvää.

DSCN4975

Sitkuilusta kiitollisuuteen

Meditaatio synnyttää minussa tunteen, jota kaipaan kiireisessä arjessa: rauhoitun, rentoudun ja tunnen oloni turvalliseksi. Kun pysähdyn olemaan hetkessä läsnä, niin huomaan, etten halua olla missään muualla. En kaipaa mitään muuta. Tiedän, että minulla on elämässäni kaikki, mitä haluan ja tarvitsen.

Sitten kun –elämään taipuvaiselle suorittajaluonteelle kokemus tietoisesta läsnäolosta on suorastaan radikaali. Olemmehan oppineet pyrkimään eteenpäin ja tavoittelemaan enemmän, niin hengessä kuin materiassa. Kun yksi etappi on saavutettu, juoksemme jo kohti seuraava tavoitetta. Tällä suorittamisen kehällä seuranamme on jatkuva riittämättömyyden tunne. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa vapautumaan tästä kehästä ja kokemaan riittämättömyyden ja tyytymättömyyden sijaan kiitollisuutta ja myötätuntoa. 

Työelämän McMindfulness

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen kasvattaa suosiotaan myös työelämässä. Mindfulnessin harjoittamisen luvataan lieventävän stressiä ja parantavan yksilön suoriutumista työssään. Juuri tässä mennään kuitenkin harhaan. Yhä useammin tietoinen läsnäolo on kaupallistettu ”McMindfulnessiksi”, tuotteistetuksi mielenhallinnan tekniikaksi. Sen avulla työntekijät kantavat itse vastuun omasta työhyvinvoinnistaan ja muokkaavat itseään yhä tehokkaammiksi ja tuloksellisemmiksi suorittajiksi.

McMindfulnessin kehyksessä kiireessä ei ole kyse liian suurista työmääristä, vaan yksilön kyvyttömyydestä hallita arkeaan. Uupumus ei synny työelämän kohtuuttomista vaatimuksista, vaan yksilön huonoista stressinhallintataidoista. Ylipäänsä kyse on aina yksilöstä ja hänen kyvystään hallita itseään ja työtään. Samalla yksilökeskeinen näkökulma sivuuttaa työelämän ja yhteiskunnan kuormittavat ja eriarvoistavat käytännöt. Jos näiden käytäntöjen ja rakenteiden olemassaolo tunnustetaankin, niiden oletetaan olevan ulottumattomissamme. Parasta keskittyä vain itseensä ja hyväksyä työelämän ”tosiasiat”. Mindfulness-kurssin maksanut työnantajakin kiittää!

Ytimessä vapautuminen

Tietoisen läsnäolon tarkoituksena on pysähtyä ja vahvistaa yhteyttä omaan itseen, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Siten se auttaa vapautumaan sisäistämistämme odotuksista ja niiden ylläpitämästä suorittamisen kehästä. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen näistä lähtökohdista on jotain ihan muuta, kuin paremman suoriutumisen välineeksi valjastettu McMindfulness. Suorittamisen sijaan se herättelee kyseenalaistamaan käytäntöjä, jotka vaativat meiltä koko ajan enemmän, nopeammin ja tehokkaammin. 

12345678910111213141516171819

Kolmas tila on blogi, jossa pohdimme yhteiskuntaan, työelämään ja dialogiin liittyviä kysymyksiä. Vuosien 2014-2017 artikkelit ovat Elinan ja Kirsin yhteistä käsialaa ja syksystä 2017 alkaen blogia on kirjoittanut Elina.

Yhteys: elina (at) valtaamo.fi

Kategoriat

Ammatillinen identiteetti Ammattikäytäntö Dialogi Itsensäjohtaminen Johtaminen Kehittäminen Mielekäs työ Talous Tasa-arvo Teoria Toimijuus Tutkimus Työelämä Välittäminen Yhteiskunta Ympäristö

Etsi blogista

Arkisto

Jaa ja seuraa:

Facebook
fb-share-icon
Twitter
Post on X
LinkedIn
Share
RSS
Follow by Email
Tilaa blogi sähköpostiin:

Copyright © Valtaamo.