Valtaamo Valtaamo
  • Etusivu
  • ME VALTAAJAT
  • PALVELUT
  • ERÄTAUKO
  • DIALOGILABRA
  • KIRJASTO
  • BLOGI
  • Etusivu
  • ME VALTAAJAT
  • PALVELUT
  • ERÄTAUKO
  • DIALOGILABRA
  • KIRJASTO
  • BLOGI
Sep 28
Valtaamo
0
Mielekäs työ / Välittäminen

Rakkauden vaikeat lajit

Särkynyt sydän 2013

Rakastatko työtäsi? Tunnetko työsi niin merkitykselliseksi ja tärkeäksi, että voisit tehdä sitä työtunteja laskematta ja korvauksesta välittämättä? Jos vastaat kysymyksiin kyllä, olet etuoikeutetussa asemassa. Samalla edustat myös vallalla olevaa työelämän ihannetta. Rakkauden sijaan työn kohdalla tosin puhutaan useammin intohimosta, jonka tärkeyttä julistetaan nykyisin työssä kuin työssä (ks. Intohimosta mielekkyyteen).  

Perinteisesti pyyteetön rakkaus työhön on liitetty taiteen ja tieteen tekemiseen, jossa luovuus edellyttää intohimoa, paneutumista ja uteliaisuutta. Esimerkiksi yliopistoissa intohimoisen suhteen työhön uskotaan olevan laadukkaan tutkimuksen perusedellytys. Nykyisin sen merkitystä korostetaan vahvasti myös mainoslauseissa ja strategioissa, kuten Rebecca Lundin tuore tutkimus osoittaa. Intohimopuheella ylläpidetään ajatusta akateemisesta vapaudesta ja yliopistojen ylevistä päämääristä lahjakkaiden tutkijoiden houkuttelemiseksi.

Intohimotyössä ei kuitenkaan aina ole kysymys vapaasta, pyyteettömästä rakkaudesta. Intohimosta on tulossa eräänlainen pakko, uusi työelämän normi. Intohimoinen suhde työhön voi jopa muodostua kuluttavaksi ja kapeaksi, jos intohimo halutaan kiivaasti kytkeä kilpailulliseen menestyseetokseen. Tämä eetos kanavoi intohimon kohteet juuri tietynlaiseen ja tietyllä tavalla tehtyyn työhön. Esimerkiksi yliopistossa intohimo valjastetaan tulosjahdin eli julkaisupistetehtailun palvelukseen. Keppejä ja porkkanoita ei tarvita, koska intohimotyöntekijät johtavat itse itseään kohti organisaation tavoitteita. Vaan säilyvätkö vapaus ja luovuus?

Intohimopuheen rinnalle Lund löysi yliopistomaailmasta toisen rakkauden lajin: välittämisen. Välittämisessä on kyse moraalisista pyrkimyksistä tehdä merkityksellistä, ihanteiden mukaista työtä. Se on myös arkista huolenpitoa toisista, heidän kuuntelemistaan, tukemistaan ja hyvän ilmapiirin ylläpitämistä. Välittäminen vaatii aikaa ja läsnäoloa, mutta jää siitä huolimatta usein näkymättömäksi. Siitä ei myöskään palkita samalla tavalla, kuin intohimon siivittämästä menestyksestä. Välittäminen, niin muista ihmisistä kuin työn päämääristä, on kuitenkin juuri se rakkauden laji, jonka soisimme työelämässä vahvistuvan.

Lähde: Lund, Rebecca (2015). Doing the ideal academic. Gender, excellence and changing academia. Aalto University Doctoral Dissertations 98.

Sep 4
Valtaamo
0
Ammatillinen identiteetti / Mielekäs työ / Tutkimus / Työelämä

Uusi kirjamme on ilmestynyt!

Slide-Tiili-Tyoelaman-2000x700

Tehostaminen ja tuottavuuspuhe ovat vallanneet yhteiskunnallisen keskustelun. Tuottavuutta on kuitenkin vaikea nostaa pelkällä numerojohtamisella. Työn tuottavuus ja mielekkyys lähtee ennen kaikkea mahdollisuudesta tehdä työtä, jolla on jokin itseä suurempi merkitys muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Tästä syntyy innostava, kestävä ja moniarvoinen työelämä.

Nykypäivän suorituskeskeinen yhteiskunta uskoo yksilön yli-inhimillisiin kykyihin kehittyä rajattomasti. Työelämä ei muutu mielekkääksi sen enempää ylhäältä saneltuna kuin itsensäjohtamisoppaisiin uppoamalla. Työyhteisöään pitäisi katsoa laajemmin ja etsiä yhdessä työn tärkeitä päämääriä ja ammattinsa merkityksellisyyttä. Työhön voi puhaltaa uutta intoa, luovuutta ja tuoreita näkökulmia kyseenalaistamalla kiveen hakatut käytännöt.  Näin voidaan myös romuttaa markkinakoneiston työn ilolle pystyttämiä esteitä.

Työelämän toisinajattelijat tarjoaa kriittisiä näkökulmia ja käytännön työkaluja ammatti-identiteetin vahvistamiseen ja mielekkään työn luomiseen. Tutkimukseen pohjautuen teos pohtii keinoja, joilla jäykkien käytäntöjen, suoritusmittareiden ja epärealististen odotusten puristuksiin jäävä ihminen voi yhdessä työyhteisönsä kanssa osallistua työelämän tervehdyttämiseen.

”Vapaus mahdollistaa työn itseisarvoisten päämäärien tavoittelun omaehtoisesti ja on siksi keskeinen osa hyvää työelämää ja työtä. Yhteisöllisyys puolestaan mahdollistaa askeleen yksilötason puuhastelusta konkreettiseksi käytäntöjen muutokseksi.”

Elina Henttonen & Kirsi LaPointe
Työelämän toisinajattelijat. Vallataan tilaa mielekkäälle työlle 
Gaudeamus 2015
ISBN 978-952-495-364-1

Elina Henttonen, p. 050 546 9251, elina@valtaamo.fi

Kirsi LaPointe, p. 040 846 1950, kirsi@valtaamo.fi

Lisätietoa kirjasta löytyy Gaudeamuksen sivuilta.  

Arvostelukappaleet ja lisätiedot:
Lasse Leminen
Tiedotus, myynti ja markkinointi
lasse.leminen@gaudeamus.fi
p.050 5401 299

Gaudeamus Oy

Aug 28
Valtaamo
0
Tasa-arvo / Tutkimus

Ihannetyöntekijöitä, onko heitä?

DSCN2216

”Työskentele seitsemän päivää viikossa.

Pidä tunti vapaata päivittäin, jolloin voit aterioida ja tavata tyttöystävääsi (sic).

Nuku kahdeksan tuntia yössä.

Luo kansainvälisiä suhteita ja lähde ulkomaille.

Älä oleta olevasi läsnä oleva vanhempi samaan aikaan, kun edistät akateemista uraasi.”

Monella työpaikalla on julkilausumattomia, mutta kaikkien tunnistamia käsityksiä siitä, millainen on kyseisen organisaation ihannetyöntekijä. Ylläoleva lainaus on vanhemman tieteenharjoittajan ohjeistus akateemista uraansa aloitteleville väitöskirjatutkijoille tohtoriopintojen aloitusseminaarissa. Esimerkki on Rebecca Lundin Aalto-yliopistossa tehdystä väitöskirjatutkimuksesta, jossa hän tutki käsityksiä ihannetyöntekijästä.

Vaikka neuvojen sävy oli jossain määrin humoristinen, Lundin tutkimuksen mukaan ne kertovat paljon kyseisestä organisaatiosta ja sen normeista. Ihannetyöntekijä on ruumiiton, sosiaalisista sitoumuksista vapaa sukupuoleton (tai miespuolinen) hahmo, joka omistaa itsensä täydellisesti työlleen ja organisaatiolleen.

Saman yliopiston toisessa, uutta professorien urajärjestelmää esittelevässä tilaisuudessa hehkutettiin, että jokainen voi astua uuteen urajärjestelmään, kunhan ”Et luovuta! Teet paljon työtä! Kirjoitat hyviä artikkeleita! Hankit tutkimusrahaa ja opiskelijoita! Opit opettamaan! Pysyt aktiivisena tiedeyhteisössä, yhteiskunnassa ja yliopistossa!”

Tämä ihannetyöntekijän kuva välittyy sekä yliopiston strategisia tavoitteita koskevissa julkilausumissa että työntekijöiden arviointikäytännöissä. Rebecca Lundin tutkimus pyrkii ymmärtämään tätä ihannetyöntekijän rakentumista käyttäen lähtökohtana erityisesti ”virkaiältään” nuorempien naistutkijoiden kokemuksia. Aineisto on tuotettu reilun kolmen vuoden aikana havainnoimalla, haastattelemalla tutkijoita, johtajia ja hallintohenkilöstä sekä keräämällä erilaisia aiheeseen liittyviä tekstejä.

Lundin tutkimus osoittaa, kuinka yliopiston näennäisen neutraalit pätevyys- ja laatustandardit tuottavat eriarvoisuutta, niin naisten ja miesten välillä kuin näiden ryhmien sisälläkin. Työntekijöistä on tehty tulosvastuullisia suhteessa aivan tietynlaiseen, kapeaan ja mitattavaan laadun ja erinomaisuuden määritelmään. Kyseisessä organisaatiossa ihannetyöntekijän asema on saavutettavissa ainoastaan keskittymällä organisaatiossa eniten arvostettuihin ja statusta tuoviin asioihin, kuten tutkimusartikkelien julkaisemiseen niin kutsutuissa A-lehdissä.

Kaikkivoivan ihanteen saavuttaminen on vaikeaa kenelle tahansa, mutta erityisen vaikeaa se on heille, joiden työtä tai osaamista tämä kapea laadun määritelmä ei tavoita. Se sulkee jo lähtökohtaisesti ulkopuolelleen paljon opetus- ja ohjaustyötä sekä valtavirrasta (ja tieteen valtakielestä englannista) poikkeavaa tutkimusta.

Ihannetta käytettiin myös taktisesti hyödyksi. Joillekin ihanteen korostaminen toimi mahdollisuutena vahvistaa jo valmiiksi hyvää asemaansa organisaatiossa. Toiset hyödynsivät ihannetta välineellisesti käyttämällä tietoisesti siihen linkittyvää erinomaisuussanastoa omassa työssään, vaikka suhtautuivatkin siihen epäillen. Ihannetta myös vastustettiin avoimesti ironian ja kriittisyyden kautta. Siitä huolimatta jokainen tuli siihen peilatuksi, tahtoen tai tahtomattaan.

Ihannetyöntekijän normilla on seurauksensa, oli kyse mistä tahansa organisaatiosta. Se, mitä ihminen kokee että hänen pitäisi tehdä ei aina tarkoita samoja asioita, joita hänestä olisi tärkeää tehdä. Tasapainottelu näiden päämäärien välille on työlästä. Tehdäkö valintoja sen pohjalta, mistä organisaatiossa palkitaan ja tunnustetaan? Vai noudattaako oman ammattikäytäntönsä ja moraalinsa mukaista käsitystä siitä, mikä on hyvää työtä?

Ihannetyöntekijän kapea normi johtaa myös väistämättä yhdenmukaisuuteen, joka harvoin palvelee organisaation tai sen sidosryhmien tarpeita. Kuinka kehitetään uusia tuotteita tai palveluita, jos organisaation kaikki työntekijät ajattelevat samalla tavalla? Kuinka ratkotaan yhteiskuntamme yhä monimutkaisempia ongelmia, jos ratkaisuja tuotetaan ennalta määritellyillä ehdoilla? Mitä jää tutkimatta ja oivaltamatta, jos kaikki on puristettu samaan muottiin?

Lähde:

Lund, Rebecca (2015). Doing the Ideal Academic: Gender, Excellence and Changing Academia. Aalto University Publication Series, Doctoral Dissertations 98/2015. (tilattavissa Unigrafiasta)

Aug 21
Valtaamo
0
Ammattikäytäntö / Työelämä / Välittäminen

Keitetään kahvit

DSCN2207

Yksi suomalaisen työpaikka-arjen viimeaikaisista mullistuksista on kahvituntien häviäminen. Kahviahan Suomessa edelleen juodaan paljon, mutta take away –kulttuuri on rantautunut myös töihin. Kahvikuppi käydään täyttämässä käytävälle sijoitetulla automaatilla ja sen jälkeen kiirehditään oman työpöydän ääreen. Kahvi tulee näin hörpityksi töiden sivussa.

Joissakin töissä yhteiseen kahvihetkeen voi kuitenkin kiteytyä jopa työn keskeisin merkitys, kuten Iiris Lehto esittää hoivatyön muutoksia koskevassa tutkimuksessaan. Lehdon tutkimuksessa hoivapalvelu oli järjestetty osana pitkäaikaistyöttömien työllistämisprojektia, jolla myös paikattiin julkisen sektorin hoivapalvelujen vajetta. Hoivapalvelun asiakkaat olivat vanhus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä ja asuivat kotona.

Hoivatyössä on kysymys välittämisestä, niin ihmisistä kuin heidän asioistaan. Näissä kotihoidon palveluissa kahvinjuonti muodostui osaksi huolenpitoa ja hyvää hoivaa. Kahvihetket olivat monelle vanhukselle tapa rytmittää arkea ja niiden puuttuminen sai aika turvattomuuden ja epävarmuuden tunteita. Jo itse kahvipakettiin liittyi siis välittämistä ja sen puuttuminen saattoi olla iso asia.

Hoivatyöntekijät eivät kuitenkaan saaneet käydä asiakkaan puolesta kaupassa tai kuljettaa häntä sinne. Yksi työntekijöistä kuitenkin ehdotti, että työntekijät voisivat kuljettaa kahvipaketteja mukanaan autossa. Ehdotus konkretisoitui myöhemmin uudeksi käytännöksi, jossa asiakkaat pystyivät valtakirjalla hankituttamaan kauppatavaroita, kuten Juhla Mokkaa.

Myös kahvipöydässä istuminen yhdessä on tärkeä välittämisen muoto. Kahvihetki olikin monen asiakkaan päivässä ainoa todellinen kohtaaminen toisen ihmisen kanssa ja siten mahdollisuus vuorovaikutukseen ja läheisyyteen. Kahvihetken tärkeys näkyi esimerkiksi siinä, että asiakkaat saattoivat täyttää kahvikuppia moneen kertaan tilanteen pitkittämiseksi. Kahvihetkien myötä asiakas ja työntekijä oppivat myös tuntemaan toisiaan, mikä edesauttoi hyvän hoivan toteutumista.

Työllistämisprojektin kautta toteutetussa hoivapalvelussa oli sentään tilaa kahvinjuomiselle, toisin kun kotihoidon ammattilaisten tiukalle viritetyssä aikataulussa. Määräaikaisissa työllistämisprojekteissa asiakkaat joutuvat kuitenkin aina lopulta luopumaan tutuksi tulleesta työntekijästä. Hyvän hoivan tarjoamiseen ei siis riitä pelkkä palvelun järjestäminen, vaan tarvitaan myös välittäviä ihmisiä ja ennen kaikkea aikaa.

Hoivatyössä kahvipöydässä istuminenkin on työtä, muissa töissä se on tauko. Molemmissa se kuitenkin mahdollistaa pysähtymisen, toisen ihmisen kohtaamisen ja välittämisen. Keitetään siis kahvit!

Lähde

Lehto, Iiris (2015). Välittäminen. Teoksessa Eeva Jokinen & Juhana Venäläinen (toim.) Prekarisaatio ja affekti. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 118, Jyväskylän Yliopisto.

123456789101112131415161718

Kolmas tila on blogi työelämän toisinajattelulle. Tarkastelemme työelämän käytäntöjä, jaamme tutkimusoivalluksia ja innostumme hyvistä kirjoista ja keskusteluista - Elina Suomesta ja Kirsi Yhdysvalloista käsin.

Lisää meistä.

Jaa ja seuraa:

Facebook
Twitter
LinkedIn
RSS
Follow by Email
Tilaa blogi sähköpostiin:

Kategoriat

Ammatillinen identiteetti Ammattikäytäntö Dialogi Itsensäjohtaminen Johtaminen Kehittäminen Mielekäs työ Talous Tasa-arvo Teoria Toimijuus Tutkimus Työelämä Välittäminen Yhteiskunta Ympäristö

Arkisto

Etsi blogista

Copyright © Valtaamo, All rights reserved. Ulkoasun toteutus Mainostoimisto Double. Rekisteriseloste

  • Etusivu
  • ME VALTAAJAT
  • PALVELUT
  • ERÄTAUKO
  • DIALOGILABRA
  • KIRJASTO
  • BLOGI