Norminpurkutalkoiden, verkostoitumisen ja joustavien organisaatiomallien hypessä byrokratiakin ansaitsee kuitenkin puolustuksensa, toteaa aihetta tutkinut sosiologi Paul du Gay. Onhan byrokratia ainut toimiva organisaatiomalli suurissa, demokraattisten valtioiden kaltaisissa järjestelmissä, joiden tulee toimia läpinäkyvästi ja ennakoitavasti. Jos hitaus johtuu siitä, että asiat hoidetaan perusteellisesti ja kaikkien kannalta tasapuolisesti, onko se huono asia?
Virallisten sääntöjen ja menettelytapojen puuttuessa asioihin (etenkin väärinkäytöksiin) puuttumisesta tulee vaikeampaa. Emme tiedä, miten asiat on hoidettu tai miten voisimme vaikuttaa niihin. Sopiva määrä byrokratiaa suojaa siksi mielivallalta ja korruptiolta. Byrokratian vähentäminen ei myöskään automaattisesti tarkoita asioiden sujuvoitumista. Tietynlaiset toimintamallit ovat vuosien saatossa iskostuneet vakiintuneiksi käytännöiksi ja valtasuhteiksi, eivätkä ne normeja purkamalla välttämättä katoa mihinkään. Sen sijaan ne muuttavat muotoaan, hienovaraisemmiksi ja näkymättömämmiksi. Vaikka nykyorganisaatioissa vältetään tiukkaa valvontaa ja sääntöjä, houkutellaan työntekijöitä entistä vahvemmin samaistumaan yrityksen arvoihin ja toteuttamaan itseään niiden mukaisesti.
Edes byrokratian suhde luovuuteen ei ole yksiselitteinen. Vaikka byrokraattisia organisaatioita mollataan juuri luovan ajattelun tukahduttamisesta, voi asian nähdä toisinkin päin. Epävarmoissa ja epäselvissä oloissa koemme stressiä ja päädymme varmistelemaan asemiamme. Selkeät säännöt, rakenteet ja menettelytavat voivat puolestaan tarjota puitteet, joissa voimme turvallisesti vapauttaa luovuutemme ja käyttää sitä vastuullisella tavalla.
Lähde:
Du Gay, Paul (2000). In Praise of Bureacracy. Sage Publications, London.
Hyviä huomioita. Silti tuo byrokratian edesajama tasapuolisuus tai turvallisuus on myös näkökulmakysymys.
Byrokratian käytännöt tukevat parhaiten ihmisiä, joiden mielelle ne ovat loogisia toimintamalleja. Nämä elämää havainnoivat ja verkostoituvat yksilöt toimivat omasta kokemuspohjastaan käsin, ja harvoin hahmottavat toisenlaisia ratkaisumalleja, jotka saattaisivat olla jopa enemmän tasapuolisia, joskin erilaisuudessaan ehkä pelottavia tai haastavia byrokratiaan tottuneille.
Byrokratia heijastanee lähinnä yleistä normia, siten se jättää ulkopuoliset, erilaiset, heikompaan asemaan. Yllättävän monet sivistyneinäkin itseään pitävät ihmiset ovat sokeita kasvuympäristönsä vaikutuksille elämänsä rakennuspalikoina, ja uskovat menestyksensä johtuvan kovasta työstä, jaotellen siten huonosti menestyneemmät ikään kuin laiskoiksi. Jokainenhan itse määrittelee, mitä henkilökohtainen menestys on, mutta byrokratian rattaissa on vaikea menestyä sellaisen, jonka kokemus hierarkiasta, vallankäytön mahdollisuuksista, perusturvasta, sanojen merkityksestä ja tarkoituksesta tai verkostoitumisesta eroaa enemmistön tai byrokratiaa muotoilevien normista.
Byrokratia on hyvä palvelija, mutta huono isäntä?
Itse toivon, että byrokratian palvelijat, muotoilijat, aktiiviset tekijät ohjattaisiin meditoimaan ja luovaan toimintaan, jotta määrittävämmäksi tekijäksi organisoitumisessa ja sääntelyssä nousisi etiikka, tietoisuus, intuitio, empatia ja luovuus. Näin voisi kasvaa joustavampia polkuja luottamukseen, jota toivoisi maailmassa ruokittavan enemmän kuin pelkoa. Joskun tuntuu, että sääntöviidakko on syntynyt pelkojen hallintaan ennemminkin kuin tasa-arvon ja rakkauden palvelukseen.
Hienosti sanoitettu: etiikka ja siihen pohjautuva tietoinen toimijuus organisoitumista määrittämässä ja luottamusta rakentamassa – tätä tarvitaan!