Dialogin merkitys yhteiskunnassa on vahvistunut merkittävästi viime vuosina. Suomeen on kehitetty kansallisen dialogin malli, ja samaan aikaan yhä useammassa kunnassa, koulussa, järjestössä ja työpaikalla käydään aktiivisesti dialogia. Dialogi on osoittanut voimansa myös kriiseissä. Kun koronapandemia, luontokato ja sota haastavat meitä, tarvitsevat kansalaiset tilan ja mahdollisuuden pohtia sekä omaa elämäänsä että yhteiskuntaa laajemmin.
Sitrassa kehitetty Erätauko-toimintamalli on toiminut pohjana kolmelle merkittävälle dialogihankkeelle, jotka ovat kansalaiskeskustelun kautta sekä vahvistaneet yhteiskunnallista osallisuutta että toimineet merkittävinä kokemustiedon lähteinä:
- Koronapandemiassa kahden vuoden ajan käydyt Poikkeusajan dialogit
- Suomalaisten luontosuhdetta kartoittava Suuri luontodialogi
- Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan synnyttämät Demokratian puolustusdialogit
Hankkeita ovat koordinoineet yhteistyössä DialogiAkatemia, Erätauko-säätiö, Sitra, valtioneuvoston kanslia ja valtiovarainministeriö ja niissä on käyty yhteensä 470 dialogia, joissa on ollut mukana 3430 keskustelijaa. Minulla on tutkimusosaamiseni pohjalta ollut erityisen kiinnostava tehtävä kehittää tapoja näiden laajojen dialogiaineistojen analysointiin ja koostamiseen yhdessä taitavien kollegoideni kanssa. Tuloksena ovat kolme Sitran julkaisua, jotka kuvaavat sitä sosiaalisten innovaatioiden jatkumoa, jolla dialogi tulee osaksi yhteiskuntaa:
Poikkeusajan dialogit – Kriisiajan kokemukset ja kansallisen dialogin malli
Henttonen Elina (2022)
Julkaisu kuvaa Poikkeusajan dialogien esimerkin kautta dialogin merkitystä ja mahdollisuuksia osallisuuden ja luottamuksen rakentamisessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Eri ikäisten, erilaisissa elämäntilanteissa elävien ja eri yhteiskunnallisia ryhmiä edustavien ihmisten kokemuksista koostuva dialogiaineisto tarjoaa ainutlaatuisen näkymän poikkeusajan arkeen, huoliin ja toiveisiin. Keskustelujen kautta hahmottuvat pandemian vaikutukset ihmisten välisiin suhteisiin, poikkeustilanteen näkyväksi tekemä eriarvoisuus ja eronteot, muutokset arvoissa sekä luottamuksen ja epäluottamuksen kokemukset. Lisäksi julkaisussa esitellään kansallisen dialogin malli: uudenlainen tapaa synnyttää rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua kansalaisten, viranomaisten ja päättäjien välillä.
Suuri luontodialogi – Meissä jokaisessa elää monta luontosuhdetta
Henttonen Elina, Alhanen Kai ja Kareinen Janne (2022)
Suuri luontodialogi kytkeytyy Sitran Luontoviisas Suomi 2035 -työhön ja siinä keskusteltiin luonnosta, sen merkityksestä ja luontokadon pysäyttämisestä. Luontokatoa pohdittiin keskusteluissa monista eri näkökulmista, arkisista havainnoista koskien elonkirjon kaventumista aina planetaarisen mittakaavan ekologiaan. Keskusteluiden keskeiset teemat olivat suomalaisen luontosuhteen rakentuminen sekä luontokadon pysäyttämistä estävät ja sen mahdollistavat tekijät. Suuri luontodialogi tekee näkyväksi, että meissä jokaisessa elää rinnakkain erilaisia, välillä jännitteisiäkin luontosuhteita. Luontosuhteemme kehittyvät kokemustemme, olosuhteidemme, elämäntilanteidemme ja ymmärryksemme muutosten mukana. Dialogit lisäsivät keskustelijoiden ymmärrystä luonnon monimuotoisuuden merkityksestä ja luontokatoon vaikuttavista tekijöistä, sekä toisten ihmisten erilaisista näkökulmista ja omista kokemuksista. Yhtä lailla keskustelut tarjosivat osallistujille mahdollisuuden etsiä luontosuhteilleen sanoituksia ja muotoja, jotka tukevat heidän omaa toimijuuttaan.
Demokratian puolustusdialogit – Kansanvallan vahvistaminen kuuluu kaikille
Alhanen Kai ja Henttonen Elina (2022)
Julkaisu kuvaa, kuinka Venäjän Ukrainaan kohdistama häikäilemätön hyökkäys havahdutti monet huomaamaan, että demokratia ei ole itsestäänselvyys. Sitä on tuettava päivittäin ja uudistettava jatkuvasti. Keskustelut toivat esiin, että demokratia saa ihmisten elämässä moninaisia sisältöjä ja kytkeytyy niin turvallisuuden ja vapauden tunteisiin, kokemuksiin osallisuudesta, kuin erilaisiin vaikuttamiseen tapoihin. Demokratia valottui dialogeissa lukuisista eri näkökulmista, ulottuen henkilökohtaisista kokemuksista aina aikamme suuriin poliittisiin kysymyksiin. Dialogit osoittivat, että lähes jokainen yksittäinen kansalainen ja yhteisö voi löytää omasta toiminnastaan kiinnekohtia demokraattisen yhteiskunnan vahvistamiseen. Keskusteluissa pohdittiin, mitä demokratia itse kullekin merkitsee, miten se erilaisten ihmisten arjessa toteutuu, mikä demokratiaa uhkaa ja mitä voimme yhdessä tehdä demokratian puolustamiseksi paikallisesti, kansallisesti ja maailmanlaajuisesti.
Kuvittele käveleväsi kohti uudenkarheaa rakennusta jossain tuntemassasi lähikaupungissa. Moottoritien humina kuuluu vaimeana korviin, parkkipaikan löytäminen on vaivalloista. Asfaltti on kosteaa, nurmikot lyhyeksi leikattuja, opastetaulut tehokkaita. Arkkitehtuuri on yleismaailmallisen modernia – lasia, metallia, betonia. Sisällä löydät avaran aulan, vastaanottotiskin ja matalia istuinryhmiä. Esillä on bisneslehtiä, jokunen abstrakti taideteos, esitteitä ja plakaatteja. Ympärilläsi avautuu uusia kerroksia, lukemattomia ovia, lahjoittajien mukaan nimettyjä loistokkaita luentosaleja… 
Parker kyseenalaistaa yhden (vaikkakin vallitsevan) organisointimuodon ainoana mahdollisena tapana järjestää inhimillistä elämää ja ihmisten yhteistoimintaa. Ekokriisin ja ylikulutuksen kaltaiset globaalit haasteet vaativat, että opetamme ja tutkimme kaikkia mahdollisia erilaisia organisoinnin tapoja, muotoja ja menetelmiä, hän vaatii. Kauppakorkeakoulujen sijaan tarvitaan organisointikouluja (schools for organizing), sillä mikään inhimillisen organisoitumisen muoto ei ole itsestäänselvä ja ne kaikki ovat tarkastelun arvoisia. 
The workbook provides support and hands-on exercises to strengthen and maintain the meaning of work, manage everyday life and to utilize peer support.
Kuuntelemisen esteet
Uusi verkossa julkaistu työkirja auttaa apurahan turvin tutkimustaan tekeviä tutkijoita edistämään ammatillista kehittymistään ja työhyvinvointiaan. Kirja tarjoaa tukea ja käytännön harjoituksia työn mielekkyyden vahvistamiseen ja ylläpitämiseen, arjen hallintaan ja vertaistuen hyödyntämiseen.
Lisätietoja: elina@valtaamo.fi, puh. 050 546 9251 tai sikke.leinikki@tjs-opintokeskus.fi, puh. 045 6350 673
Neljäs 
Suomessa metsäteollisuus on merkittävä biotalouden osa. Osallistujat pohtivat, onko metsäteollisuus lähtenyt aitoon monipuolistamiseen vai onko se edelleen matalan jalostusarvon perinteistä tuotantoa, jossa raaka-aineiden kulutus vain kasvaa. Tyydytään pölliin, vaikka teknologioita olisi myös korkean jalostusarvon tuotteisiin. Esimerkiksi nousi puurakentamisen puutteellinen arvoketju, jossa huonekalutehtaille kelpaavaa laatupuuta ei ole saatavilla. Markkinat kuitenkin vetävät sellua ja investoinnit sellutehtaisiin vievät tilaa monipuolistamiselta.
Voidessani auttaa ja olla hyödyksi muille
Yksi keskeisistä dialogitaidoista on rooleista luopuminen. Rooleista luopuminen on tärkeää, jotta dialogin osallistujat kykenevät kohtaamaan toisensa vailla ennakkoluuloja ja aidosti kuunnellen. Itseäni askarrutti, kuinka osaisin luopua työn mielekkyyttä työkseni tutkivan ja kouluttavan asiantuntijan roolista ja antautua keskusteluun vailla ennakko-oletuksia. Sainkin arvokasta kokemusta rooleihin liittyvästä sisäisestä dialogista, jota kävin mielessäni keskustelun aikana.
Rekrytoinnissa LinkedIn on vertaansa vailla. Nautin kuitenkin vapaudestani, enkä halua tulla headhuntatuksi. En halua olla brändi, en edes asiantuntijabrändi. Silti yrittäjän pitää kuulemma olla joka tuutissa läsnä, jotta näkyvyys kasvaa ja töitä löytyy. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin montako työtä olen saanut somenäkyvyyden kautta? Pyöreät nolla. Suurin osa töistäni tulee olemassa olevien, pitkän ajan kuluessa rakentuneiden yhteistyösuhteiden kautta. Uusilta asiakkailta töitä tulee, koska ”kuulin teistä kollegaltani X:ltä ja…”, ”olin teidän tilaisuudessa ja…” tai ”luin teidän kirjan ja…”. Muttei koskaan siksi, että ”törmäsin teihin somessa ja…”.
Keskustelussa syntyi jaettu käsitys siitä, ettei kokeilujen tuloksia ja tutkimustietoa hyödynnetä päätöksenteossa riittävästi. Valitsimme tämän näkökulmaksi, johon halusimme päästä syvemmälle. Mikä on tiedon hyödyntämisen yhtälöstä puuttuva palanen?
Kiitämme Aretaita matkasta dialogin maailmaan sekä tilojen tarjoamisesta Dialogilaboratoriolle.
Päättömältä tuntuvassa hankkeessaan Cederström ja Spicer kokeilevat vuoden ajan, kuukausi kerrallaan, erilaisia itsensä kehittämisen tekniikoita. He testaavat suorituskykyä tehostavia lääkkeitä, osallistuvat motivaatioseminaareihin, treenaavat painonnostoa, joogaavat, parantavat seksielämäänsä ja yrittävät vaurastua. Vaikka kirja on itsensä kehittämisen parodia, kirjoittajat lähtevät leikkiin tosissaan ja pistävät itsensä sataprosenttisesti likoon. Perhesuhteet ovat koetuksella, kun kaikki huomio menee itsensä kehittämiseen. Tuloksiakin syntyy, mutta humoristisuudestaan huolimatta päällimmäiseksi jää epätoivoinen tunnelma. Tämä on osa kirjan sanomaa.
Itsensä kehittämisen vastustamiseenkin voi tarvita itsensä kehittämistä – paradoksi sekin. Esimerkiksi Brinkmannin lempilapsi, stoalaishenkinen lujana pysyminen edellyttää itsensä kehittämisen käytäntöjen tunnistamista ja kykyä ottaa niihin etäisyyttä. Ajatus autonomisesta, vapaita valintoja tekevästä vahvasta yksilöstä toistuu tässäkin. Kaikki itsensä kehittäjät tai esimerkiksi terapioiden ja valmennusten asiakkaat eivät kuitenkaan ole hyvätuloisia ja korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka kohentelevat jo valmiiksi hyväosaista elämäänsä tai ”etsivät itseään”. Osa heistä tuntee työelämän haasteet ja riittämättömyyden kipeästi nahoissaan – ehkä toisin kuin kirjoja kirjoittavat, vakiviroissa toimivat, hyvin toimeentulevat ja jo lähtökohtaisesti tuotteliaat (mies)professorit.
Haidt vertaa mielen kaksijakoisuutta elefanttiin ja ratsastajaan: elefantti (eli tunteet ja intuitio) vie ja ratsastaja (eli järki) perustelee miksi. Asetelmaa voi verrata myös Yhdysvaltain valtionjohtoon, jossa elefantti tekee päätöksiä ja lehdistöpäällikkö parhaansa mukaan perustelee niitä…
Haidtin johtopäätökset ovat kyynisiä: moraali sitoo ja sokeuttaa. Hän ei kuitenkaan ole pessimisti. Vaikka harva muuttaa moraalisia perusteitaan, voimme olla asioista sivistyneesti eri mieltä ja hakea kompromisseja. Yhteenvedossaan hän erittelee liberaalien ja konservatiivien sokeita pisteitä ja osoittaa erilaisten moraalikäsitysten arvon yhteiskunnalliselle kehitykselle.
Työn tuunaaminen tarkoittaa oman työn tai työtehtävien muokkaamista mielekkäämmiksi. Tuunaus keskittyy siihen, miten yksittäinen työntekijä voi itse muokata työnsä sisältöä, työn tekemisen tapoja ja työhön liittyviä vuorovaikutussuhteita jokapäiväisessä arjessa. 
Omaa työtä tuunaamalla voidaan kohentaa työn mielekkyyttä tiettyyn pisteeseen asti, mutta yhteisöllisiä ja systeemisiä ongelmia se ei ratkaise. Uupumuksen kynnyksellä häilyvä yksittäinen työntekijä voi kohtuullistaa työmääräänsä, mutta jos hän ei siksi enää pärjää määrällistä suorittamista korostavissa arvioinneissa, saa hän pahimmillaan potkut. Itse ongelma, eli liiallinen työn määrä tai liian pienet resurssit, ei muutu miksikään.
Työelämän muuttuessa ihmiset joutuvat oma-aloitteisesti ja joskus tahtomattaankin tilanteisiin, jossa oma ammatillinen identiteetti ja asema täytyy määritellä uudelleen. Kohtasin itse tämän haasteen lähtiessäni 11 vuoden jälkeen yliopistouralta. Siihen asti olin melko yksiselitteisesti määritellyt itseni tutkijaksi tai yliopisto-opettajaksi, sisäpiirissä näitä määreitä toki höystettiin asianmukaisilla mausteilla kuten omassa tapauksessani post doc–etuliitteellä. Äitiysvapaallakin muistin hiekkalaatikon reunalla painottaneeni, etten ole kotiäiti, vaan hoitovapaalla oleva tutkija.